1. helmikuuta 2010

Köyhiä ritareita ilman kermavaahtoa

Elämä on muutakin kuin bloginpitoa. Välillä on tehtävä ihan oikeita töitäkin. Toimitustyön välissä katsoin jääkaappiin: ei mitään. Oli sentään kananmunia, maitoa ja itse tehtyä vadelmahilloa. Ja leipäkorista löytyi maalaisleipää. Köyhät ritarit olkoot arkipäiväni luksusvälipala!
Löysin kaapista joululta jääneitä mantelilastuja ja kanelia. Lisäsin kanelin munamaitoseokseen ja mantelilastuja ja tilkan juoksevaa hunajaa ripottelin paistettujen ritareiden päälle.
Tässä oma, hieman sävelletty ja maalattu ohje perinteisistä ritareista, jotka yleensä tehdään pullaleetasta:

(Mielikuvitus)rikkaan Paulan köyhät ritarit

maalaisleipää
kananmuna
maitoa
kanelia
mantelilastuja
tilkka juoksevaa hunajaa
vadelmahilloa

Leikkaa maalaisleipä noin sentin paksuisiksi viipaleiksi. Kastele palat munamaidossa, johon olet lisännyt kanelia. Paista leipäviipaleet margariinissa tai voissa kummaltakin puolelta rapeaksi ja kauniin ruskeaksi. Lisää lopussa mantelilastut ja juokseva hunaja. Nauti vadelmahillon kera. Kermavaahtoa ei tarvita. Sen sijaan katsele ulos ikkunasta ja näe lumikermatötteröitä puutarhassasi. Meidän talon huvimajalla on ihastuttava lumikermakuorrutus.
Vielä pari Vietnam-tuliaista. Siellä kyläsepän tekemät veitset ovat ihan huippuhalpoja. Nämä veitset maksoivat yhteensä noin euron. Soppakauhalla ei ollut hintaa lainkaan tai jos pakko on miettiä, ehkä kauha maksoi 20 centtiä. Kauha on osoittautunut hyväksi ja veitset ovat käytössä koko ajan.
Kaunista arkiviikkoa jokaiselle, säätyyn, varakkuuteen, opinarvoon, uskontoon, tapoihin tai tottumuksiin katsomatta! Eilen höyrysin turkistarhauksesta. Toivottavasti joku muukin kuin Ainosofia oli samaa mieltä kanssani. Kaikista asioista ei tarvitse olla samaa mieltä, mutta joistakin kyllä.

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Ihania kuvia ja mielenkiintoisia postauksia blogissasi!
Lumi kaunokainen näyttää ihan Turkkilaiselta Vanilta....ja niinpä hän onkin sellainen ( tiedän kasvattajan). Oli luettava heti kaikki kirjoituksesi ja voi mahdoton, ihailemani Talvipihan tunnelmia- kirja on käsialaasi !!!
Eksyin blogiisi Villaketun blogista.

Tästäpä tulikin yksi suosikkini! Kiitti! :)

t.Leena ( maalle vuosi sitten muuttanut pääkaupunkiseutulainen, paluumuuttaja, kolmen kissapojan mami)

Kunnosta ja sisusta kirjoitti...

Hienoa Leena, että löysit blogini ja olet myös kissamami. Kiva saada palautetta. Toimittajana ja kirjailijana olen tottunut kirjoittamaan tuntemattomille ihmisille, mutta blogin kautta sitä tulee melkein kuin tutuksi ja ihan kuin ystävälle puhuisi. Voi vain toivoa tulevansa ymmärretyksi.

Anonyymi kirjoitti...

Lumilla myös suuri merkitys siinä, että innostuin lukemaan lisää =^..^=

Juu, jännä juttu, että joku ihan ventovieras voikin tuntua ihan tutulta.

Aurinkoista huomista ( ja ainakin lumista siis ihan lumulumilumista) helmikuun päivää!

t.Leena ja Murut