28. maaliskuuta 2011

Kissan kynsienleikkaus

Olen leikannut tämänkin kissan kynsiä jo lähes seitsemän vuotta enkä koskaan aiemmin ole leikannut pieleen. Eilen se tapahtui. Leikkasin oikean takajalan tassun kynttä ihan normaalisti eli tarkoituksena oli ottaa vain kynnenkärki pois. Turskahtikin verta. Olinkin napsaissut kiinni verisuonikudokseen. Lumi ei tuntenut mitään kipua, onneksi. Kehräsi vain sylissä. Verta tuli aika paljon eikä vuoto meinannut millään lakata. Jouduin laittamaan siteen jalkaan. Illalla kissa repi siteen pois ja haava aukesi. Taas sama show. Sidettä en enää saanut pysymään kun kissa rimputti sen aina pois. Olin jo aivan hikenä, lattiat ja sängynpeitteet veritahroja täynnä ja päätin, että aamulla lähden kissan kanssa lääkäriin.
Ei tarvinnut. Heräsin kissan kanssa samasta sängystä. Hän nukkui jalkataipeessani selällään. Käpälät olivat putipuhtaat ja haava mennyt umpeen. Mikä ilo.
Mitä tästä opimme? Etenkin takatassujen kynsienleikkauksen suhteen pitää olla hyvin varovainen, sillä kynnet ovat paljon paksummat ja vaikeasti leikattavammpat kuin etutassujen kynnet. Kynsileikkuri tai sakset eivät saa livetä kädestä. Kynsistä saa leikata vain läpikuultavan kärjen. Alempana on verisuonikudosta ja hermonpäitä.
Kun leikkaat kynsiä, valitse valoisa paikka vaikka kirkaslampun tai ikkunan edestä ja laita silmälasit päähäsi, jos et muuten näe! Rauhoita kissa juttelemalla hänelle lempeästi, pidä herkkumuro lähellä tai katkarapu, kuten minä teen. Kynsienleikkuuta ei kannata tehdä silloin kun kissalla on menot ja leikit päällä vaan silloin, kun hän on raukea ja laiska. Meidän Lumi tykkää, kun se otetaan syliin istumaan kuin vauva, selkä rintakehääni vasten. Sitten vain painan tassuista ja kynnet tulevat esiin. Lumilla on tapana  katsoa minua silmiin koko toimenpiteen ajan ja kehrätä. Kun kynnet on leikattu, Lumi yleensä nuolee ne samantien puhtaiksi. Hyvin hän tuntuu olevan tietoinen, missä järjestyksessä asiat menevät. Ensin mamma leikkaa, sitten hän viimeistelee homman.

25. maaliskuuta 2011

Juhlien valmistelua

Huomenna on juhlat. Mitähän aterimia käyttäisi? En voi valita. Minulla on vain vanhoja ja vieläkin vanhempia. Niissä on kyllä puolensa. Isoja, vahvoja ja jämäköitä. Hyviä kädessä. Silmälle ilo. Muistoja mummolasta.

Roskiksesta jo kaksikymmentä vuotta sitten löytämissäni tarjottimissa on klassista ajattomuutta. Moderneiltakin ovat taas ruvenneet näyttämään. Ihmisille ei kävisi samoin jos unohtaisi itsensä kahdeksikymmeneksi vuodeksi komeroon. Kun olin lapsi, menin pikkuruiseen vaatekomeroon piiloon vieraita.
Olin niin ujo. En olisi millään halunnut kuulla, kun äiti sanoo: "Tulepas nyt Paula sanomaan tädeille kädestä päivää." Joskus tädit eivät meinanneet lähteä kulumallakaan pois. Silloin olo komerossa tuntui aika tukalalta. 'Komerossa kasvaneena' osaan arvostaa raitista, hapekasta ilmaa, vapautta, rohkeutta ja sosiaalisuutta. Silti viihdyn paljon yksin. Pelkään ihmismassoja, ahtautta ja yllättäviä tilanteita.   

Korentoja

Eilinen Iittalan lehdistötilaisuus esitteli maailmalle Korennon. Se on Lontoossa asuvan Klaus Haapaniemen kuvittama astiasto, johon kuuluu mukeja, kuppeja, lautasia ja vaaseja.
Mietin, miten Korento-muki poikkeaa halpismukeista ja niiden kukkailottelusta. Kauneudella ja kauneudella täytyy olla jotain eroa.
Onko tärkein ero se, että Korerron on piirtänyt nimenomaan Haapaniemi, mies, jonka kynästä lähti myös suuren suosion saavuttanut Taika-kuvio? Mies, jonka ei tarvitse mennä metsään kuvatakseen sen maagisuutta tai niitylle kuvatakseen kukkien värejä puhumattakaan, että hän kopioisi esimerkiksi Maija Isolan unikon mallin omiin töihinsä. Mielikuvistuskukkien, -eläinten ja -korentojen piirtäminen antavat Haapaniemelle mahdollisuuden tehdä omaleimaista ja  ikiomaa.
Luonto on syvällä meissä. Se on ajatuksissa, juurina sielussamme. Asummepa sitten Lontoossa tai Helsingissä. Miksi meistä jokainen ei voisi olla pieni "haapaniemi" ja piirtää elämänsä paperille suuria mielikuvitustarinoita. Olla luova joka päivä? Onko se mahdollista muillekin kuin taiteilijoille?

9. maaliskuuta 2011

How to make a very special drink?

Toimittajan pitää tietää kaikesta. Siksi käyn erilaisissa infotilaisuuksissa. Tänään opin, että Koskenkorva-viinaan käytetään ainoastaan suomalaista, Pohjanmaalla kasvanutta ohraa. Sitä kului viime vuonna viinantekoon peräti 164 miljoonaa kiloa! "Kotimaisen viljan käyttö on meille tärkeä brändikysymys", toimitusjohtaja Pankakoski sanoi.

                    Altian toimitusjohtaja Antti Pankakoski selvitti yhtiön talousnäkymiä: Altia paransi   liikevoittoaan kolminkertaiseksi edellisestä vuodesta. Konsernin liikevaihdon arvioidaan kasvavan 5-8 prosenttia tänä vuonna.

Tänään käydessäni kuuntelemassa Altian vuoden 2010 vuosikatsausta, sain silmäillä liikevaihtomiljoonien ja uuvuttavan pitkien tuloslaskelmasivujen ohessa värikkäitä drinkkipulloja, josta Altian taitavat drinkkimestarit sitten virallisen osuuden päätteeksi loihtivatkin maisteltavaksi hyvin spesiaaleja drinkkejä. Nimetkin olivat very special, vai mitä olette mieltä Passiontinistä, Liberosta, Piiskasta, Pankatinistä tai Putkimiehestä?
Kastoin kieltäni jokaiseen tunteakseni maun. Erityisesti pidin Passiontinistä, mutta Putkimies oli minulle liikaa, sillä en pidä salmiakista. Tässä kuitenkin ohjeet, jos innostutte näin kevään korvilla pitämään kotibileet ja hehkuttamaan drinkkimestarin taidoillanne.

                                       Pullorivistö oli värikäs kuin kukkatarha.
Passiontini
2 cl Koskenkorva vodka
2 cl De Kuyper Mango
1 cl limemehu
1 cl sokeriliemi
1 kpl passionhedelmä
nautitaan cocktaillasista limelohkon kanssa


Piiska
2 cl Koskenkorva Green Apple
2 cl De Kuyper Pisana
Ginger ale
sprite
2 kpl limelohko


                              Keltainen on Passiontini-drinkki, vihreä Piiska, joka maistui erittäin raikkaalle.

Pankatini
2cl Koskenkorva Lingonberry
2cl De Kuyper Sour Rhubarb
3cl karpalomehu

Putkimies

2 cl Koskenkorva salmiakki
2 cl Peachtree
mangomehu
russchian