Sekatyyliä Tampereen-asunnolta

Aurinko paistaa siniseltä taivaalta. Parvekkeella on kuuma. Päiväkahvi maistuu. Yhdistetty olo- ja työhuone kylpee valossa. Kuvat ylivalottuvat ja palavat puhki. Keltaiset ruusut maljakossa nuukahtavat.

                                       Olen jotenkin tykästynyt peilin kautta otettuihin kuviin.

                                                         Portti paratiisiin eli parvekkeelleni.

                                  Punainen tuoli ja tietokone odottavat minua töihin.

               The Flavours. Ihanat housut varsinkin nuo keltaiset. Muutenkin tuon pojan tyyli on minun mieleeni.

Seka-seka-sekatyyliini sopivat ihan hyvin myös 70-luvun vinyyli-LP-levyt, joita pidetään huolimattomasti olohuoneen pöydällä ikään kuin levyjen sisältämä musiikki olisi parastakin mielimusaa. Oletteko kuulleetkaan esim. näistä Flavourseista? Mutta kansi on mahtava ja mustavalkoinen sisäkansi vielä hienompi; heppa tallissaan kissan kanssa. Olisiko kannen kuva Ascotin ajoista?

Tattipastaa tryffelillä maustettuna

Olen aika kulinaristisella tuulella. Testasin ravintola Pregon Fabianinkadulla Helsingissä. Tilasin tattipastan, joka oli maustettu tryffelillä. Pasta oli al dente, niin kuin kuuluukin. Tatinpalasia oli aika monta, mutta ne olivat yllättävän vetisiä. En kyllä tästä huomauttanut, kun en tiedä, millaisia niiden olisi kuulunut olla. Itse olisin paistanut hieman kuivemmaksi.Tryffelin makua en tunnistanut. Söin aterian kuitenkin hyvällä ruokahalulla.
Kaunista oli, että sain heti tultuani pöytään runsaalla pintasuolalla vahvistettuja leipäsiivuja, jotka olivat rypistetyssä paperipussissa.
Jälkiruoaksi otin tiramisua, italialaisessa ravintolassa kun kerran oltiin. Sitä tuli aika iso pala ihanan kotitekoisen makuisen vadelmahillon kera. Tämä tiramisu ei ollut ylimakeaa tai ylipäätään makeaa. Pidin siitä.
Hinta ei ollut paha (21 e) pastasta, viinitilkasta, tiramisusta ja espressosta.

Leivät tuotiin jännittävässä paperipussissa.

Tattipastaa tryffelillä maustettuna.

Puoliksi syöty tiramisu vadelmahillon kera.

Espresso Italian tyyliin.

Kämpin peilisalissa maistamassa samppanjaa ja katsomassa joulukattauksia

Nyt se sitten on virallisesti avattu: jouluaika. Lehdistö pääsi jo hieman ennakkoon katsomaan, millaisena Altia, Fiskars Home, Hotelli Kämp ja Iittala näkevät joulun. Kovin oli ylellistä: kristallia, kultaa, punaista keramiikkaa, poreilevaa samppanjaa sekä vahvoja punaisia viinejä, joista parhaiten jäi mieleeni Hécula, espanjalainen punaviini, jonka mausta voi löytää viikunaa ja puolukkaa.
Kuka voisi vastustaa aitoa samppanjaa? En minä ainakaan varsinkin kun sain sen nauttimiseen oikeaoppiset neuvot Altian facilitatorilta, Mikael Karttuselta. Hän sanoi, että kuohuviinin voi vaikka kerran kuukaudessa vaihtaa aitoon samppanjaan. Näin ei ainakaan pääse kyllästymään samppanjan makuun. No, ei se toden totta mitään arkijuomaa ole, eikä saakaan olla. Itse voisin kuvitella juovani samppanjaa vain silloin, kun juhla on luksus++ ja silloin, kun juomaan on varaa. Ja yhden kerran siinä välillä...

Arabian Runo-astiat on suunnitellut Heini Riitahuhta. Uusin kuvio on nimeltään Hallamarja. Koristeen aiheen Heini on löytänyt  Arabian tehtaan ja työhuoneensa vieressä kasvavasta pihlajasta.

Muumihahmot koristavat mukeja ja nyt myös laseja. Kannattaa muistaa, että siinä missä lapset, myös aikuiset ovat melkoisia Muumi-faneja. Ainakin itse ilahtuisin, jos saisin joululahjaksi Muumi-juomalasit.

Taika-lautasessa on jouluun sopivia satumaisia kuvioita, lintuja ja eläimiä.

  

Olisiko joulu mitään ilman Birds by Toikka? Tässä Jouliana-linnut valmiina sesonkiin.

Kämpin Peilisalin suuri, lattiasta kattoon ulottuva peili.

Peilisalin katto on kullalla koristeltu.

Lasirivit valmiina kutsuvieraiden käyttöön.

Fasilitator Mikael Karttunen Altiasta tietää samppanjasta paljon enemmän kuin minä. Minä tiedän vain sen, että samppanja on ihanaa ja se on ainoa juoma, jota nainen voi nauttia rumentumatta.

Lousi Roederer Brut Premier on keskitäyteläinen, pirteähappoinen, raikkaan hedelmäinen ja aavistuksen sitruksinen. Arvostettu samppanja-asiantuntija Richard Juhlin ja minä arvioimme Brut Premierin loistavaksi. Hinta 44,90€

Mökillä on kotoisinta

Käväisin mökillä. Aurinkoa, 15 astetta lämmintä ulkona, mutta sisällä mökissä kylmää. Ihastelin kesällä sisustamaani kammaria ja mietin, miten pienillä keinoin kotoisuutta luodaan. Aitasta kannoin vanhat matkalaukut yöpöydäksi. Seinälle naulasin vanhoja taulujani ja peilejä.

Harmaus tekee hyvää * Grey makes good

Syksy yhdistetään harmauteen. En oikein ymmärrä, onhan luonto syksyllä hyvinkin värikäs. Harmaan näkeminen kyllä tekee hyvää silmille ja sielulle. Ikään kuin se rauhoittaisi hektisen kesämielen valtaamaa mieltä. Viipyilen tässä kuvassa pitkään. Harmaa lato jatkuu ja jatkuu. Yksinäinen tuoli ei kaipaa ketään istujaa.
Viime viikonloppuna poltimme kesän jäänteet pihakokossa taivaan tuuliin. Syyskokko on vahva merkki talven tulemisesta. Polttamalla risut annetaan tilaa lumelle. Melko varmaa on, että ensilumi sataa kuukauden sisällä.

Työelämässä syksy on jo alkanut. Meille sisustustoimittajalle satelee kutsuja yritysten syys- ja talvimallistojen esittely- ja lanseeraustilaisuuksiin. Yksi joulukutsukin on jo tullut! Ensi viikolla Fiskars Home, Altia ja Palace Kämp järjestävät Kämpin Peilisalissa joulukatselmuksen; esittelyssä ovat joulukattaukset ja -viinit. Myös joulupöydän uusin herkku paljastetaan. Jotain tekemistä sillä on Ravenswood Lodi Zinfandelin kanssa. Päättelen, että kyseessä on jouluviini. Kiireisimmät toimittajat ovat jo saaneet joulujututkin tehtyä. Kuvat on otettu jo viime talvena. Kesällä kuvasin itsekin jo ensi kesän juttuja. Oikeastaan tässä työssä ei koskaan voi elää juuri tätä hetkeä.

Raukea ilme

Olkoon menneeksi, katson kameraan. Eikös minulla olekin ihanan rento ja raukea ilme?

Lumin ja minun sijaistoiminnot

Ihminen  keksii vaikka mitä välttääkseen tai siirtääkseen jonkin tärkeän työn aloittamista. Minun pitäisi tänään kirjoittaa yksi juttu, mutta olen tehnyt jo suursiivouksen, vaihtanut lakanat, pessyt pyykit ja muuttanut olohuoneen järjestystä. Avasin sentään tietokoneen, mutta siihen se jäikin. Ajattelin, että pitääpä ennen kirjoituspuuhiin ryhtymistä ottaa armaasta kissastani kuvia.
Hänen lempipaikkansa on parvekkeella, tietenkin ohjaajantuolissa. No, itse asiassa hän on johtaja ja elämänkumppanini on se ohjaaja tv:ssä.
Maanittelin ja maanittelin Lumia, kissaani, katsomaan kameraan. Ei, kertaakaan ei katsonut. Keksi vaikka mitä, että vältti katsekontaktin. Ulkona haukkuivat koirat, sitten piti ryhtyä pesemään jne.
Johtaja on tasan neljä kuukautta ja yksi päivä yli kuuden vuoden. Kissassani aika ei näy. Minussa kylläkin.
Kaunista, syksyistä viikonloppua kissa- ja eläinystäville ja kaikille muillekin, jotka käytte sivuillani.

  Työhuoneestani avautuu aika kaunis näköala Tammerkoskelle ja Näsijärvelle.

Ulkona on lähes 20 astetta, mutta Finlaysonin Palatsin puiston puissa asuu jo syksy. Samoin minun sydämessäni.

Lumi, Ipekkedin Bulut, turkkilainen van, ei tahallaankaan katso kameraan. Muuten kyllä aina tuijottaa mammaa.

Lumia alkoi yhtäkkiä nukuttaa. Paljon hän on tänään jo ahkeroinutkin. Äsken leikittiin pehmohiiren kanssa. Se kasteltiin märäksi ja sen jälkeen Lumi heitteli hiirtä puoleen väliiin kattoa ja otti itse komeita voltteja.

Jassoo, koirat haukkuvat jossain. Pitääkin terästäytyä.

Houkuttele sinä mamma vain katsomaan kameraan. Minulla on ihan omat ajatukseni.

Pitäneekin pestä turkki. Ei tuo kyllä likainen ole, mutta perjantaina minulla on tapana käydä koko turkki läpi viikonloppua varten. Silloin yleensä tapaa muitakin kuin omia perheenjäseniä. Saan aina kehuja turkistani, joka on kuin silkkiä ja samettia.

United Buddy Bears Senaatintorilla

Kannattaa käydä katsomassa, jos suinkin liikutte Helsingissä! United Buddy Bears on yhteensä 142:n kaksimetrisen karhun ketju Senaatintorilla. Huikea näky. Karhut tarkoittavat tietenkin hyvää. Kukin karhu edustaa Yhdistyneitten Kansakuntien tunnustamaa valtiota. Karhukiertue on ollut matkalla maailmalla jo vuosia. Karhujen avulla autetaan hätää kärsiviä maailmanlapsia.
Karhut viestivät myös suvaitsevaisuutta ja opettavat meitä ymmärtämään toisiamme, kunnioittamaan lähimmäistemme uskontoa, kulttuuria ja elämää.

Käväisin jo eilen illalla karhuja ihailemassa kävelyretkelläni ja tänään oman seurakuntani eli Tuomiokirkon viikkomessun jälkeen kävin kuvaamassa söpöläisiä. Ne ovat muuten hienoja taideteoksia.