28. toukokuuta 2010

Rooma odottaa, mutta ei kauan

Kaikki tiet vievät Roomaan. Ainakin minun tieni maanantaina. Säätiedotus lupaa Roomaan matkani ajaksi aurinkoa ja plusasteita 22-24. Toissailtana iltalenkilläni bongasin Roma-nimisen laivan Pohjoissatamasta. Ei olisi voinut paremmin osua taas kohdalle.

27. toukokuuta 2010

Sinisiä hetkiä kotona



Pienillä muutoksilla koti saadaan puettua kesään. Tummia värejä karsitaan ja tilalle otetan kesäistä heleyttä.

22. toukokuuta 2010

Nautintoja terassilla osin aasialaisessa hengessä




Viritin vihdoin tammikuussa Vietnamista tuodun verantaverhon ulko-ovelle. Sen läpi verannalta näkee kaiken ulos, mutta sisälle ei näe ulkoa. Lentävät ötökät pysyvät nätisti ulkopuolella. Muoviset vaaleankellertävät ja ruskeat hyttysverhot ovat aika ikävän näköisiä.
Söin illallista verannalla. Jo monena päivänä menu on sama: kreikkalaista salaattia puoli kiloa. Muuta en syökään paitsi aamulla yhden ruisleipäpalan, jonka päällä on juustoa. Ns.uikkarikuntoon pitäisi päästä. Huolestuttavaa on, että uikkarikelit ovat jo nyt päällä.
Lumilla on kissanpäivät mökillä. Tuvassa on viileää helteelläkin ja siitä kissa nauttii, kuten kuvat todistavat. Sininen pussukka on aika kätsy idea: se on täynnä roskapusseja. Alhaalta vain vetää aina yhden kerrallaan.

21. toukokuuta 2010

Tässä se on: uusi kesäpuotini

Tupaan viritin valkoiset verhot ja toin muutaman huonekalun myytäväksi.

Että tällaista. Itkeäkö vai nauraa?

Sain lakanoilla peitettyä pahimmat paikkailut.


Ennen kuva. Seinissä on paikkoja ja maalit hilseilevät joka paikasta.






Sisääntulo on vaatimaton, mutta eiköhän tästä saada parempi ruukuilla ja kukilla.

Talon on joskus ollut helmi. "Kunnostakaa minut", se vaatii.


Tänään kävin siivoamassa uutta kesäpuotiani. Siivous ei riittänyt. Seinät olivat niin huonossa kunnossa ja paikatut, että minun piti peittää ne valkoisilla lakanoilla. Olin kyllä ajatellut myydä ne lakanat, mutta olkoon.
Pölyä oli niin paljon, että aivastelin. Avasin ikkunat, jotka melkein lahosivat käsiin. Ristiveto teki hyvää talolle.
Tässä muutamia kuvia ennen ja jälkeen. Myytävää en vielä ole sinne vienyt, ihan jotain pientä, astioita ja kankaita.

19. toukokuuta 2010

Olen Ipekkedinin Bulut, rodultani turkkilainen van ja lempinimeni on Lumi

Lumi on kissani, turkkiainen van ja rekisteröity nimellä Ipekkedinin Bulut. Se tarkoittaa silkkistä pilveä. Hän täytti runsas kuukausi sitten 6 vuotta. Pienenä ja nuorena aikuisena Lumi kävi paljon rotukissanäyttelyissä. Hän sai sertejä, tunnustusta ja voittosijoja. Hän valmistui Premioriksi. Lumi on yhtä sertiä vaille International Premior ja taitaa jäädäkin. Syy on siinä, ettemme pidä kissanäyttelyistä. Etenkin Lumi on toivonut, ettei enää mentäisi. Minäkin jännitän aina siellä kissani puolesta niin paljon, etten meinaa osata hengittää.

Kissanäyttelyissä ei ole lainkaan niin suloinen tunnelma kuin mitä voisi odottaa. Kissojen kasvattajat ja omistajat hötkyilevät ja ovat töykeitä toisilleen. Eivät kaikki sentään, tunnustettakoon. Myös sydämellisiä aitoja kissaihmisiäkin löytyy ja usein he ovat maallikkoja, näyttelyvieraita, joilla ei ole paineita saada omaa kissaa valokeilaan. Kalliit näyttelymaksut maksaneet haluavat tietenkin omat kissat voittajiksi. Ymmärrän toki, jos kysymyksessä on bisnes ja kissalatoiminta, joka tarvitsee meriittiä toimintansa tukemiseksi. Mutta en ymmärrä sitä, että monia kissoja kohdellaan kuin esineitä. Ja se puunaus ennen kisoja! Sitä voi verrata missikilpailuihin. Enpä usko, että muutkaan kissat siitä tykkäävät.
Meidän Lumi pestään silloin kun turkki on likainen, ei viikottain. Hampaidenpesusta Lumi pitää ja olen hankkinut hänelle peräti oman sähköhammasharjan! Minä hoidan kissaani hyvin, mutta kissan ehdoilla ja hänen tarpeet ja tunteet huomioon ottaen.
Joskus oikein säälin näyttelykissoja. Ne joutuvat kestämään kohtuuttoman paljon, sillä kisat kestävät kaksi pitkää päivää aamuseitsemästä ilta kahdeksaankin. Miksi näyttelyn pitää olla niin pitkä? Satoja kissoja arvostellaan liukuhihnalta. Tulokset eivät voi olla kovin uskottavia. Jokainen kissa saanee ajallaan ja vuorollaan sen tarvoitellun sertin vaikka olisi mukamas mitä "vikoja" silmien värissä tai kaulurin tuuheudessa. Kissat ovat pienissä häkeissä, joihin juuri ja juuri mahtuu pieni pissalaatikko ja vesikuppi, vierekkäin. Ei kissa sellaisesta pidä. Kissa haluaa tilaa loikoilla ja venytellä. Ruoka- ja vesikupit pitää olla kaukana pissalaatikosta.

Lumi, tuo kotosalla maailman ihanin kissa, tuskastui näyttelyhäkissään ja kun vein hänet arvosteltavaksi, hän käyttäytyi omituisesti ja sähisi pelottavasti muille kissoille ja rimpuili sylissäni. En tuntenut omaa kissaani. Syynä mahtoi hyvinkin olla se, ettei Lumia oltu vielä silloin leikattu. Silloinhan poikakissaa voi ärsyttää tyttökissojen hajut, toisten reviirillä asiointi jne. Lopetettiin sitten siihen koko homma. Ehkä säikähdin turhaan. Kissahoitolassa Lumi on käyttäytynyt hyvin. Ehkä ikä on tuonut sietokykyä.
Joskus ollaan mietitty lähtemistä uudelleen mukaan, mutta seuraava serti pitäisi hankki ulkomailta. Pelkkä ajatuskin kissan viemisestä lentokoneen ruumaan tai jättämistä laivan autokannelle matkan ajaksi, kauhistuttaa.
Näin onnellinen Lumi on kotipihallaan Helsingissä mammansa tarkan silmän alla.

18. toukokuuta 2010

Perustan second hand -puodin

Hei!
Iloisia uutisia: perustan ihan pian Ruovedelle pieneen sievään asuinkelpaamattomaan mökkiin  second hand -kesäpuodin, jossa myyn vanhoja, enemmän tai vähemmän käytettyjä omia tavaroitani ja sisustustuotteita. Mikä parasta, saan myös kiinalaisille ruukuilleni myyntipaikan.Mökissä ei ole laajakaistoja, hyvä kun sähköt eli mitään pankkikorttisysteemejä sinne ei tule. Ihan kirpparimeininkiä, käteisellä maksetaan.
Puodistani tulee varmasti persoonallinen ja tavarat on harkitusti ryhmiteltynä väreittäin ja teemoittain. Kannattaa varmaan piipahtaa ostoksilla kauempaakin.

Ruovesi on kesäkylä vailla vertaa. Etenkin Ruoveden juhannusjuhlat venesatamassa,  Noitakäräjät heinäkuussa ja Noitien yö ja Noitarock elokuussa ovat jo maankuuluja kesätapahtumia ja väkeä piisaa. Ruovesi on myös suosittu etappi veneilijöille, jotka tulevat Tampereelta Muroleen ja Kautunkanavan kautta Ruovedelle ja siitä jatkavat kenties vielä Virroille samaa reittiä kuin legendaarinen, täysin entisöity Tarjanne-laiva.
Pyrin pitämään puotia auki ainakin parina päivänä viikossa ja sopimuksen mukaan. Minähän olen  valtaosan kesästä kuitenkin kiinni toimittajan työssäni eli ihan harrastus- ja elämäntapapohjalta second handia pidän.
Kerron puodin nimen ja osoitteen kun saan paikan auki.
Ruukkuni ja maljakkoni pääsevät kesämyyntiin.

13. toukokuuta 2010

Maatöitä ja puutarhaestetiikkaa


Pyrähdimme mökille ja samantien aloitimme puutarhan siivoamisen talven jäljiltä. Perkasin kurjenmiekka-, pioni-, päivänlilja- ja akilleijaopenkit. Roskien alta paljastui muutaman sentin mittaisia alkuja, pionit ovat ihanimmat; punaiset alut töröttävät pystyssä hyvin määrätietoisesti. Komeita ovat niin vauvoina kuin täydessä aikuisuudessa kukkiessaan.
Metsässä sinivuokot kukkivat kilvan. Töiden välillä keitin uudet perunat. Tänä aamuna savustettu siika maistui niiden kanssa. Muistattehan, kun kerroin hankkineeni 150 kiinalaista käsinmaalattua posliiniruukkua?
Muutama ruukku oli jo hankittaessa rikki. Halusin ne silti. Syyn näette kohta. Rikkinäisillä ruukuilla on vielä käyttöä puutarhan koristelussa. Aasiassa suuret ruukut upotetaan puoliksi maan sisään tai oikeastaan ne ovat koristeruukkuja, jotka on valmistettu vain puolittain. Käytin samaa ideologiaa eli rikkinäisen osan piilotin vanhan omenapuun kylkeen. Ehjältä näyttävät ja ovat hivelevän esteettisiä. Idean saa varastaa.
Lumi tarkkailee lintuja.

Lumi loikoilee terassilla.

Kuusen juurella kasvaa pieni sinivuokko. Kuusen juuret muistuttavan jättiliskon varpaita, eikö.

Kevään sulostuttajat.

Kiinalaisia, toiselta puolelta rikkinäisiä ruukkuja puutarhassa.

Olisitko sinä heittänyt nämä roskiin?



   Omenapuu oli pudottanut vanhoja oksiaan. Nämä panen illalla palamaan saunan pesään.

10. toukokuuta 2010

Malja keväälle, rakkaudelle, työlle ja vihreydelle!

Näin siirryttiin suoraan talvesta vihreän maailmaan  - kevääseen! Lunta näkee enää lumenkaatopaikoilla likaisen katuhiekan alla. Tienvarsien leskenlehdet olivat kukassa jo viikkoja sitten. Kevät rynnii voimalla. Aina liian nopeaa on sen tulo. Ei ehdi, ei millään sen mukaan.
Minä Tampereen (työväen) vapussa keskustorilla!
Mielen valtaa voimattomuus. Vielä äsken oli kirkkaita suunnitelmia siitä, mitä kaikkea ehdin tehdä kotona ja mökillä ennen kevätsesongin alkua. Piti maalata mökin kammarin katto, rapsuttaa halkeillut maali lopullisesti leivinuunista pois, tilkitä ja maalata uudelleen, tapetoida kammari, maalata ikkunanpuitteet...
Entäs kotona? Siivota, siivota ja siivota, vapauttaa nurkat kaiken maailman rojusta, vaihtaa verhot, kerätä kirpparille myytävää, selkeyttää sisustusta... Mitään en ole ehtinyt tehdä. Vain töitä ja opiskelua. Onhan sekin jotain. Tai oikeastaan aika paljon, sillä rakastan työtäni ja estetiikan opiskelua yliopistossa.
Rakastan? Paljon sanottu, mutta jos jotain rakastan, se on mies, Lumi-kissa,  työ ja opiskelu, siinä järjestyksessä. Mutta ellei olisi työtä, en voisi opiskella enkä varmaan omistaa kissaa. Mitenkähän olisi miehen laita? Taidankohan rakastaa myös elämää...
Myös kakkuaika alkoi.
Tämä on muuten tosi herkullista Ellen Svinhufvudin kakkua, jonka teki ystäväni Marja-Liisa.
Kakun ohjeen laati Saara Törmä Maku-lehteen

Ellen Svinhufvudin kakku 

8 palaa

Pohja

3 1/2 dl tomusokeria

6 kpl valkuaista

150 g manteleita (jauhettuna)



Täyte ja kuorrute

1 1/2 dl kahvijuomaa

5 rkl sokeria

1 1/2 dl laktoositonta vispikermaa

300 g voita (laktoositon)

100 g manteleita (jauhettuna)



Pinnalle

25 g manteleita (lastuina)

2 rkl tomusokeria

Vuoraa 2 peltiä leivinpaperilla. Mittaa sokeri ja valkuaiset kulhoon ja vatkaa niitä sähkövatkaimella noin 20 minuuttia, kunnes vaahto on muuttunut sitkeäksi. Lisää lopuksi mantelijauhe varovasti sekoittaen.

Jaa marenkiseos pelleille neljään osaan ja levitä noin 25 x 18 sentin suorakaiteiksi. Pane molemmat pellit yhtä aikaa uuniin ja paista pohjia 125 asteessa noin 1 1/2 tuntia, kunnes ne ovat täysin kuivuneet. Vaihda peltien paikkaa muutamia kertoja paiston aikana. Irrota pohjat varovasti lastan avulla ja jätä jäähtymään uuniritilän päälle.
Sekoita kuuman kahvin joukkoon sokeri. Lisää kerma ja anna seoksen jäähtyä. Vatkaa voi vaahdoksi. Vatkaa kahvi-kermaseosta voihin pienissä erissä. Lisää lopuksi jauhetut mantelit. Jaa täyte täysin
jäähtyneille pohjille ja tasoita. Pinoa kakku.

Paahda mantelilastuja paistinpannulla miedolla lämmöllä, kunnes ne saavat väriä. Jäähdytä lastut ja painele niitä kakun pintaan.

Siivilöi koristeeksi vielä tomusokeria ja nosta kakku jääkaappiin viilenemään ennen tarjoilua.

•Tälle ihanalle kakulle on antanut nimensä kolmannen presidenttimme vaimo, Ellen Svinhufvud. Hän ihastui rapeaan, vienosti kahvilta ja manteleilta maistuvaan kakkuun ikihyviksi. Kahvipöydässä se on
omimmillaan, mutta raikkaiden hedelmien kanssa tarjoiltuna kakku on myös juhlava jälkiruoka.

Marja-Liisa koristeli kakun raikkailla mansikoilla. Nam!