Kuuman auringon muistoja * Hot sunny memories

Kuuma aurinko. Kuuma muuri. Auringon polttamat, haalistuneet värit seinässä. Minä muistan tuon paikan ja hetken.

Hot sun. Hot wall. Sun burnet faded colors on the wall. I remember the place and  the moment.

Aarrerasiassa pitsejä, sormustimia, nappeja, nypläyskoukkuja ja ratkojia

Minulla on vanha, peltinen rasia, jossa pidän ompelutarvikkeita ja säilytän mummon äidin, äidin ja kirppareilta hankittuja pitsinnypläyskoukkuja, sormustimia, nappeja ja saumanratkojia. Elämässä mukana kulkeneet tai mukaan tahtoneet. Mitä virkaa näillä nyt on, kun nypläys ei kiinnosta eikä ratkoa tarvitse saumaakaan? Olkoot vaikka roskiksesta löydetyn pöytäliinan päällä tämän päivän. Kauniita ovat ja kauniiksi jäävät, kun taas suljen rasian.

Ja Leenalla ja Pojille kuva Lumista, jolla vain nukkumisasennot paranevat. Huomaa suu, joka auki. Kuorsaus vain kuuluu.

Uusia amerikkalaisia ruusuja puutarhaan * New American roses to the garden

Tänään oli taas mielenkiintoinen aamupäivä. Vanhassa Satamassa puutarhatoimittajille (joihin minäkin katson kuuluvani, olenhan kaikkien alojen erityisasiantuntija) esiteltiin uusi L&T:n  tehokompostori, Bernerin GreenCare-tuotteet ja sokerina pohjalla Puutarha Tahvoset Oy:n uudet Eeasy Elegance -ruusut.

Vuoden 2011 Puutarhatuotteeksi Suomen Puutarhakauppiaat ry valitsi GreenCare -poretapletit. Tuubissa on 20 kappaletta veteen sekoitettavaa ravinnetablettia. Viherkasveille  ja kukkiville kasveille on omat poretablettinsa ja ne tunnistaa jo väreistä: vihreä vihreille, punainen kukkiville.
Jos nimi GreenCare vaikuttaa vielä oudolta, se johtuu siitä, että nimi on vaihtunut äskettäin. Ennen tuotteet tunnettiin GrowHow-nimellä.
GreenCare-perheen kukkamulta - ja kasviravinnepakkauksetkin ovat nimen muutoksen myötä saaneet uuden ilmeen: liilan väriset pussit, pakkaukset ja putelit värikkäillä kukilla ja kasveilla somistettuina hivelevät silmää. Saattepa nähdä sitten keväällä, kun multapussit ja muut tuotteet tulevat vihermyymälöihin.
Näistä joskus enemmän, mutta nyt on ruusujen vuoro.


All The Rage, korkeus n. 100 cm



                                          Como Park, korkeus n, 80 cm

                                                 

High Voltare, korkeus n.90-150 cm

 
Kashmir, korkeus 60-90 cm

Kiss me, korkeus 60-90 cm

Macy's Pride, korkeus n. 150 cm

My girl, korkeus n. 90 cm

Mystic Fairy, korkeus n, 90 cm

Paint The Town, korkeus n. 60-90 cm

Sunrise Sunset, korkeus n. 90 cm

Super Hero, korkeus n. 90 cm

Tahvoset Oy:n uudet ruusut on jalostettua amerikkalaisella Baileyn taimistolla. Siellä talviolosuhteet ovat lähes samat kuin Suomessa. Easy Elegante -ruusut ovat helppohoitoisia ja jatkuvakukintaisia. Myös hauskat englanninkieliset nimet viehättävät. Arvaatteko, mikä ruusu on mielikkini? Tietysti 'Kiss me'. Ei 'Super Hero' eikä 'Sunrise Sunset' - nimetkään hassumpia ole. Kuvat on Tahvoset Oy:n. Lisätietoja ostopaikoista, kasvupaikasta, istutuksesta,  hoidosta saa osoitteesta http://www.puutarhatahvoset.fi/, http://www.easyelegancerose.com/
Eipä muuta kuin kesää ja kasvukautta odottamaan. Itse varmasti istutan ruusuja. Tuoksuvin ruusu näistä on keltainen Macy's Pride. Tertussa on peräti viisi tuoksuvaa kukkaa.

Pantterini käsikirjoittama ja ohjaama Tartu mikkiin -ohjelma palkittiin Venlalla

Perheessämme on iloa tänään: "Pantterini", elämänkumppanini (huomaa omistusliitteet!), Pertti Humppilan käsikirjoittama ja ohjaama ja Sami Hintsasen juontama Tartu mikkiin -ohjelma voitti äsken Kultainen Venla -palkinnon game-sarjassa.
Ohjelma on siitä kiva, että sitä voi katsoa ja siitä voi nauttia koko perhe, vauvasta vaariin yhtä aikaa. Ohjelmalla on vankka katsojakunta, ja lisää katsojia varmaan tulee nyt voiton myötä. Onnea koko tiimille! Hyväkin juontaja tarvitsee käsikirjoituksen tuekseen. Pertti kirjoittaa käsikirjoitukset, keksii kategoriat ja valitsee sanavirheet. Onhan siinä homma, mutta viihdemusiikin hyvin tuntevalta ammattilaiselta se sujuu kuin leikki, no game, siitähän, leikistä, pelistä, se palkintokin tuli.

Tässä "Pantterin" kuva ajalta, jolloin hän aloitti TV-uransa Maikkarissa. Intohimoisesti ja itseään säästämättä Pertti on edennyt viihdetoimittajasta TV-ohjaajaksi ja käsikirjoittajaksi. TV-uraa on takana jo yli 25 vuotta. Niistä yli 20 vuotta hän on ollut minun kanssani, jakanut aamut, illat ja yöt, ilot ja surut ja ennen  kaikkea RAKKAUDEN.
FremantleMedia ja TV2 Tampere, onnea sinnekin!

Jens Nielsenin suunnittelema tuoli * Jens Nielsen designed the chair

Tämä tanskalaisen designerin, Jens Nielsenin (1937-1993) vuonna 1966 suunnittelema pyökkituoli on  arvossaan. Hinta pyörii 1000 euron kieppeillä. Onko se paljon vai ei? Tuoli koostuu kahdesta kappaleesta.

Danish Jens Nielsen (1937-1993) designed this Laminex beech lounge chair in 1966. The price is about 1000 euros. Is it a lot or not? The chair consists of two pieces.

Väriä vai mustavalkoista? Color film or black-and-white?

Monet modernit blogit ovat mustavalkoisia. Pidän mustavalkoisista kuvista. Toisaalta haluan  nähdä, miltä näyttää hyvä italiainen kahvi, leipä, seinämuuri, ruusu jne. Mitä mieltä te olette. Ohessa kysely.

Lumi pentuna

Löysin Lumin pentukuvan. Hän on tässä vielä kasvattajansa hoivissa. Asento on tuttu, eikö vain? Millainen pentuna, sellainen aikuisena.

Lumi nauttii nukkumisesta

Joskus mietin, onko meidän Lumi-poikamme tylsistynyt, koska hän nukkuu niin paljon. Toisaalta, nämä asennot kielivät tyytyväisyydestä. Ne hulluuskohtaukset, joita tulee pari kertaa päivässä, tulevat niin nopeasti, etten ehdi niitä kuvaamaan. Siksi Lumista on täällä blogissa enemmän nukkuvia kuvia.
Rentoa viikonvaihdetta! toivoo Lumi

KoKo design & roses & Arabia

Joka aamu on ollut jokin lanseeraus. Eilen Kekkilä piti toimittajille seminaarin, jossa kartoitettiin tulevan kevään ja kesän puutarhatrendejä ja -välineitä. Niistä hieman myöhemmin.
Toissa-aamuna kävin Arabian järjestämällä brunssilla, jonka lomassa katsastettiin uusi KoKo Roses -mallisto. Ja maanantainahan 'brunssailtiin' Vallila Interiorin tiloissa, missä Designers Guildin edustajat Lontoosta pitivät toimittajille värikästä ja infotäyteläistä seuraa.

KoKo -astiat lanseerattiin ensimmäistä kertaa jo 2005. Värikkäiden ja toisiinsa yhdistettävien astioiden, kuppien, kulhojen, mukien, lautasten ja kannujen lisäksi tästä lähtien saa myös ruusu-aiheisia KoKo-tuotteita. Ainahan yksikin ruusukuppi  aamiaispöydässä voi päivän iloiseksi tai romanttiseksi muuttaa. KoKo-astioiden designerit ovat Kristiina Riska ja Kati Tuominen-Niittylä.

 "KoKo voi olla mitä tahansa. Sille ei ole määritelty mitään rajaa - se on astia-ajattelua, joka ei mahdu kaavoihin."

   Samassa tilaisuudessa kuultiin mielenkiintoinen luento luovan tilan rakentamisesta. Sisustusarkkitehti Maaretta Tukiainen on kirjoittanut kirjankin aiheesta nimeltään Luova tila. Jokainenhan tietää, millainen olo ihmisellä on silloin, kun  onnellisuus pyyhkäisee mielen ja kehon läpi. Maaretta muotoili sen näin: "Kun olemme flow-tilassa, uppoutuneena johonkin toimintaan, olemme silloin hyvässä mielentilassa." Maaretta kertoi, ettei asioiden tarvitse olla valmiita  flow-tilan saavuttamiseen. Myös keskeneräisessä työssä voi saavuttaa onnellisuuden tunteen. Moniaistinen ympäristö on paras lähde flow-tunteen kehittymiselle. Siinäpä nyt kehittelemään, haistelemaan, maistelemaan, näkemään, kuulemaan ja kokemaan!

Sisustusarkkitehti Maaretta Tukiainen tietää, mistä aineksista syntyy luova tila. Maarettan olemusta katsellessa tuli hyvä olo: kaunis, huoliteltu ihminen, joka on lisäksi luova ja muita innostava.

                                

Väriloistoa keskellä talvea - Colorful glittery in the middle of winter

Tänään sisustustoimittajat katsastivat Vallila Interiorissa Designers Guildin ja Christian Lacroixin kankaat ja kuosit. Tuoksukynttilät ja tapetit seuraavat tarkasti kankaiden kuvioita ja väritystä.Kukkia ja raitaa, kukkia ja raitaa ja vielä kerran kukkia ja raitaa. Värejä taivaan ja maan väliltä, siis sateenkaaresta. Harmaata, mustaa ja maanläheisiä hillittyjäkin sävyjä tarvitaan. Välillä sataa, välillä paistaa. Elämä on kuin räsymatto, jonka raidat kertovat tarinaansa. Mukana on aina myös tummia raitoja. Tasoittamassa. Hillitsemässä. Rauhoittamassa.

Kuvat ovat Designers Guildin ja Christian Lacroixin esitteistä.

Lumin kuva hänestä pitäville. Lumi  ihmettelee harvinaisen tarkkana mamman touhuja.

Kukkien ystäville. Tämä kuva on yksityiskohta venäläisestä tarjottimesta.

Mr. Lumi ja talvipäivän mietteitä

Tervehdys rakkaat lukijani,
Moni on kaivannut perheemme johtajan, Lumi-kissan kuvia ja kuulumisia. Tässä niitä tulee. Itse olen viettänyt kiireisen joulunajan, suunnitellut uusia lehtitöitä, yrittänyt kirjoittaa uutta kirjaa, ideoinut ja unelmoinut. Kaiken katkaisi kuitenkin pitkältä lentomatkalta ennen joulua saamani pöpö, joka äityi keuhkoputkentulehdukseksi ja astmaksi. Ei siitä sen enempää. En tykkää sairastaa enkä luetella sairauksiani, joita ei onneksi ole kuin aniharvoin.
Mr. Lumi on jo kuusivuotias miehenroikale. Ei oikein tahdo mahtua yhteen kuvaan häntineen päivineen. Hän on täydellinen ulkoisilta ominaisuuksiltaan, rotunsa ainutlaatuinen edustaja, mutta näyttelyihin en häntä enää raaski viedä. Olen tästä joskus aikaisemminkin puhunut. Minusta kissanäyttelyt ovat nykyisellään kissoille aika kohtuuttomia. Kissat pitää viedä sinne jo aamuvarhain ja pitää häkeissään kahdeksaan illalla. Edellisenä iltana kissa pitää pestä ja föönata sekä kaiken puolin puunata. Siinä sitä sitten metsästetään sertifikaatioita, niin, kysynpähän vain kenelle. Ymmärtääkö kissa niistä mitään? Meidän Lumi ei pidä näyttelyiden tunnelmasta eikä ennenkaikkea siitä hälinästä, mikä näyttelyissä vallitsee. Olen hänen kanssaan ihan samaa mieltä. Tai olisiko sittenkin päinvastoin, että minä olen se, joka ei pidä ja Lumi myötäilee minua...

Moni on kuitenkin ja onneksi toista mieltä, kuten ystäväni Inkeri, jonka Mikke-kissa on Lumin velipoika. Komea Mikke on voittanut kaikki mahdolliset palkinnot näyttelyistä, vaikka on Mikkekin mieltänsä näyttänyt,  mm. pitänyt korviaan alhaalla kun olisi pitänyt tuomareiden edessä esiintyä korvat höröllään. Niin pienestä saattaa olla kyse, kun kissaa arvostellaan. Ja saahan sitä mieltään näyttää, ei se kissaa pahenna. Näissä turkkilaisen vanin edustajissa on hienoja yksilöitä, kuten Mikke ja Lumi.  Kummallakin on hyvä elämä: Mikkeä  voi näyttelyissä ihailla livenä, Lumia voi ihailla vain kuvista, kun hän kotisohvalla köllöttelee.
 Mikelle on kertynyt myös jälkipolvea. Lumi on jo setä ja isosetä. Onnittelut siitä, Lumi!
Otin äsken tuoreita kuvia tästä mammanpojasta, jonka bravuuriasento on olla selällään. Kun Lumi ei löhöä, hän rieuhuu ja hyvin riehuukin. Nimitän tätä kaksi kertaa päivässä tapahtuvaa riehumista hulluuskohtaukseksi. Sen jälkeen herra vilistää häntä suorana hiekkalaatikolleen.

Lumi on mamman pusipoika.

Turkkilaisella vanilla kuten Lumillakin on komea turkiskauluri ja jalassaan villapöksyt.

Turkkilaisen vanin edustajilla on oranssiin vivahtavat silmät. Silmien reunojen kuuluu olla vaaleanpunaiset ja päälaella on punaiset täplät. Samoin häntä on punainen ja hennosti vaalealla raidoitettu. Muuten kissa on täysin valkoinen. En tiedä, kuuluuko tämä rotuominaisuuksiin, mutta ainakin meidän Lumi puhuu paljon tai oikeastaan koko valveilla olonsa ajan. Se ei ole naukumista, vaan hyrinää ja pyrinää, kurahtelemista ja murahtelemista. Ja se kehräämisen määrä. Sitä ei voi edes kuvailla. Ei tarvitse muuta kuin vain koskettaa häntä, niin jo kuuluu surrur-hurrur.