24. joulukuuta 2010

Oi kuusipuu, oi kuusipuu ja lehväs uskolliset...

Juuri koristeltu kuusi tuo valoa ja iloa. Lehvät uskolliset luovat havuntuoksua koko huoneeseen.
Sain Mr. Pantterilta jouluaattoaamun lahjaksi kultaisen kaulakorun, joka oli sydämen muotoon muotoiltu torkkupeiton päälle.

Lämpö on vallannut pienen ihmismielen

"Taivaalla sataa hienoista lunta,
kaunis on joulun valtakunta.
Lämpö on vallannut pienen ihmismielen,
löytänyt paikan, jouluisen mielen"

Ystäväni minulle lähettämä pieni jouluvärssy olkoon minunkin jouluviestini.

Joulupöytä on katettu kahdelle. On trendikästä vältellä punaisia joulutähtiä, tonttukuvioita ja joulupukkiaiheista rekvisiittaa ja valita valkoista ja mustaa, pelkistettyä ja minun mielestäni ikävää.
Jouluuni kuuluvat värit, lapsenmielisyys, runsaus ja tyylien kirjo.
Tänä jouluna joulupöytääni tuovat  lisäksi iloa Venäjältä tuodut maatuskat ja peura-aiheiset keittiöpyyhkeet, jotka levitin valkoisen lakanan päälle tableteiksi.

Lämmintä Joulua ja levollista mieltä!
toivovat Paula ja pantterit

4. joulukuuta 2010

Paluu juurille

Viime syksynä ei metsässä ollut ainuttakaan puolukkaa. Toissa vuonna niitä oli niin paljon, että keräsin 20 litraa. Osasta tein survosta, osan pakastin siltään. Jo poimiessa puolukat olivat pakkasen panemia, pulleita ja meheviä. Eilen tein kuten lapsena, söin kupillisen puolukoita, joiden sekaan laitoin teelusikallisen sokeria. Joskus sekoitan mukaan vielä maitoa, jolloin syntyy varsinainen soppa. Olen happaman perään. Olenkohan hapan koko ihminen?
Seinällä oleva mummon leipälapio muistuttaa minua juuristani maalla. Mummon leipätaikinan juuri oli hyvin vanha. Se periytyi sitten aikanaan äidilleni. Mielenkiintoista ajatella, että leivän juuri voi olla yhtä vanha kuin sukujuuri. Taikinakulhon reunoihin kuivunut juuri tulee eläväksi, kun se notkistuu veden ja uusien jauhojen avulla uudeksi taikinaksi ja ajan kanssa uusien sukupolvien perinnöksi.
Mehevät pakkasen panemat puolukat ovat suurta herkkuani.
Mummon leipälapio on nyt seinäkoriste, mutta lapiosta tulee mieleen arvokkaita muistoja leivänjuuresta ja sukujuuresta.

18. marraskuuta 2010

Näkemiin Pietari * Dasvidaniya Saint-Petersburg

Dasvidaniya, dasvidaniya, sanon sulle nyt näkemiin...Tai en ihan nyt, kun vasta lauantaina. Ajatukseni ovat kuitenkin jo Suomessa. Tänään satoi lumi. Liukastelin kadulla. Nyt sataa vettä, mutta lumi on yhä katoilla. Äsken Iisakin kirkon edustalla ammuttiin ilotulitteita. Korkeimmalle yltäneet näkyivät studiooni. Aina jollain on juhlat. Ja aina joku suree. Niin se elämä menee.

17. marraskuuta 2010

Venäläisen miehen prototyyppi joskus muinoin

Vielä yksi kuva, jossa venäläinen mies parhaimmillaan joskus 1800-luvulla. Tällaisia he olivat, mutta eivät ole enää. Yhtään maalauksen miehen näköistä ei ole tullut  Pietarissa vastaan, ei lähestulkoonkaan. Ai, pitäisikö? Kyllä! Olisin myyty ja ihailisin. Jossain muussakin pitäisi silmän levätä kuin kultaisissa kupoleissa ja hohtavissa palatseissa. Uskoisin, että tuo kirja ei ole pelkkää rekvisiittaa. Mutta kuka mies lukee enää kirjoja? Varsinkaan täällä. Jos hieman saisi stailata, ajaisin mieheltä parran, mutta jättäsin viikset.

16. marraskuuta 2010

Pietari Suuri ja pari muuta uneksijaa * Peter the Great and two other dreamer

Tasapuolisuuden nimissä otetaan  tarkasteluun maalauksien venäläiset miehet. Minuun makuuni ovat Pietari Suuri ja pari muuta uneksijaa. Eikö vain miehistäkin näe kaihosieluisuuden ja romanttisen mielentilan? Mitenkähän nuo ominaisuudet sopivat hallitsijalle? Paimenelle kyllä.
Pietari Suuri sielukkaana ja hivenen surumielisenä.
Maalauksen nimi on Day-Dreams on the hill. Tekijä: Vasily Polenov
                                             Herralla näyttää olevan hyvä kesäinen fiilis ja rento meininki.

15. marraskuuta 2010

Kuin Johanna Oraksen maalaamat

Ei ole enää epäilystä, mistä ystäväni, taidemaalari Johanna Oras on saanut vaikutteensa hedelmäpöytämaalauksiinsa. Täältä Pietarista varmasti. Johannahan oli 1994-1996 Pietarin Taideakatemiassa akateemikko A.A. Myelnikovin opissa. Venäläisestä museosta löysin (tai ei siinä mitään löytämistä ollut: maalaus oli noin kolme metriä pitkä ja metrin korkea) kerrassaan ihanan maalauksen, jonka nimi oli Flowers and Fruit. Käykääpä Johannan nettisivuilla hänen galleriassaan http://www.johannaoras.com/ katsomassa hänen hedelmäasetelmiaan. Yhtäläisyyttä on paljon.
                                          Tässäkin maalauksessa on johannamaisuutta.

14. marraskuuta 2010

Catherine II the Great - Katariina II Suuri ja muita venäläisiä naisia maalauksissa

Olen miettinyt täällä Pietarissa venäläisten naisten ulkonäköä. Heitä on kahdenlaisia: on aristokrattisesti ylpeät, upeat, koppavat ja tympeäilmeiset korkeissa piikkareissaan ja sitten nämä kolhoosien ja maatuskojen jälkeläiset, pehmeäpiirteiset, rehevät ja hersyväilmeiset matalissa läskipohjissaan. Näitä jälkimmäisiä tapaa vähemmän Pietarin pääkadulla ja sen lukuisissa designvaate- ja koruliikkeissä. Maatuskojen jälkeläiset käyvät taidenäyttelyissä, baleteissa ja konserteissa. Olen tämän pannut merkille, siksi tästä puhun.
Eilen kuvasin Venäläisessä museossa (siis edelleen venäläinen isolla kirjaimella, koska museo on sen niminen) maalauksia, joiden aiheena oli venäläinen nainen.
Catherine II the Great eli Katariina II Suuri oli Venäjän keisarinna 1762-1796. Tämä saksalainen prinsessa naitettiin jo 14-vuotiaana Romanov-sukuun ja hänestä tuli Pietari III:n puoliso. Kun Pietari kuoli (tapettiin ehkä puolisonsa toimesta), Katariina sai vallan. Katariina teetätti Pietariin mm. Vaskiratsastajan patsaan.
                                                   Aristokraatti, kurtisaani vai työläisnainen?
                                     Tiikerintaljaa ja riikinkukon höyheniä maalauksen höysteenä.
Taidemaalarin oma tytär. Ilmeessä on jo alkavaa tympeyttä, jos sallinette ilmaisun.
       Maalauksessa on iloista elämänmakua. Valitettavasti en voinut kirjata kaikkien maalausten tietoja muistiin. Tungos oli melkoinen.


                              Ylhäisön edustajia ei ilmeisesti olisi maalattu näin aistikkaasti.




Syvää ja vaikuttavaa venäläistunnelmaa kaikilla mausteilla! Ilja Repin: Portrait of S.M.Dragomirova.

                               Työläisnaisten vapaahetki: iloa, naurua, väriä ja valoisuutta.

13. marraskuuta 2010

Tarjolla tarjottimia/Venäläinen Museo, Ryska Museet, Russian Museum

Tänään olin kolme tuntia Venäläisessä Museossa, kirjoitan venäläisen nyt isolla kirjaimella, koska se on erisnimi. Museo on venäläisen kuvataiteen ensimmäinen valtiollinen museo, ja se perustettiin vuonna 1895. Museon kokoelmissa on 400 000 näyttelyesinettä kolmessa kerroksessa.
Ajattelin näin lauantaipäivän iloksi näyttää pelkästään venäläisiä kukkatarjottimia, joita museon yksi huone oli täynnä. Huomasin vain, että itselläni on kirpputorilta parilla eurolla ostamani melkein samanlainen mustapohjainen kukikas tarjotin (kolmas kuva), joka sopii mustan barokkipiironkini päälle. Tarjottimella poltan usein Iittalan värikkäitä tuikkuja. Näiden tarjottimien päällä ei kyllä polteta mitään. Nämä ovat antiikkia, mutta eivät kovin vanhoja (1880-1930).


12. marraskuuta 2010

The Church of the Saviour on Spilled Blood - Verikirkko Pietarissa

Tänään oli ohjelmassani Verikirkossa vierailu. Kirkko tai oikeammin muistomerkki on aivan lähellä Suomi-taloa, siis paikkaa, jossa asun. Onhan se hieno tuo Church of the Saviour on Spilled Blood, Verikirkko, joka rakennettiin samalle paikalle, jossa tsaari Aleksanteri II murhattiin. Kirkkoa rakennettiin 1883-1907. Kirkon edusta on kuin mikäkin markkinapaikka. Myynnissä muistoesineitä, "puukuklia" ja  -"maatuskoja", avaimenperiä, huiveja, myssyjä, ihan mitä vain. Hääparit käyvät kuvauttamassa itsensä kirkon edustalla. Vihkimisiä ei kirkossa suoriteta ja harva tekee ristinmerkkiä kirkkoon saapuessaan. Nähtävyyshän se onkin enemmän kuin pyhä paikka.
Sisälle maksaa 320 ruplaa eli runsaat 7 euroa. Hienoinen pettymys, sillä kirkko oli sisältäkin melkoinen turistirysä. Kaunista toki, kuten kuvista voitte huomata.
Onkohan niin, että mitä enemmän tässä maailmassa näkee, sen vähemmän enää mikään oikein kovasti ravistaa. Kauneudellakin on rajansa. Kauneuteen voi turtua. Ei näitä mosaiikkitöitä enää käsitä todeksi. Että joku on nämä joskus tehnyt meidän töllisteltäväksemme. Tuskinpa. No, rumaa näkee vastapainoksi myös täällä Pietarissa. Ei tarvitse muuta kuin kurkistaa sisäpihoille tai poiketa 20 metriä sivukadulle. Julkisivut pidetään kullattuina, mutta siihen se taitaa jäädäkin...

Rihkamakauppa (kivoja tuliaisia, ei siinä mitään) voi hyvin Verikirkon edustalla.
Verikirkko on hivelevän kaunis kirkko lähellä asuinpaikkaani.
Mihinkähän yksityiskohtaan kiinnittäisi katseensa?
Kattomosaiikkeja.
Seinämosaiikkeja.
Lattiataidetta.

11. marraskuuta 2010

Pietarin Stockmannin avajaisissa

Juuri tulin bussi numero vitosella  Nevski prospektia pitkin Stockmann-tavaratalon kutsuvierasavajaisista Suomi-talon kattostudiooni. Avajaiset olisivat kestäneet puoleen yöhön, mutta ei makeaa mahan täydeltä. Huomenna on taas kirjoituspäivä. Kirjoitan uutta kirjaani täällä Pietarissa.
Täytyypä sanoa, että oh ja voih, niin oli the grand opening hienosti järjestetty. Vaaleanpunaista samppanjaa, ihania suolaisia ja makeita suupaloja, upeaa ohjelmaa ja kaiken kukkuraksi facebook-kaverini (tiedän, että hän on 5000 muunkin kaveri) pääministeri Mari Kiviniemi avasi koko homman.
Rouva Pääministeri oli pukeutunut mustaan asuun. Jakussa oli röykkiöittäin mustia kangasruusukkeita.  Niin style. Hiukset olivat valtoimenaan, mikä erikoista ja sangen mielihyvällä merkille pantu ministeritasolla.
Jos ei muuta täällä Pietarissa opi, niin ainakin kävelemään korkeakorkoisilla kengillä! Kutsussa luki cocktail-asu, mutta yhtä hyvin siinä olisi voinut olla lisänä kymmenen sentin korot. Mari Kiviniemellä nimittäin oli, minulla oli vain seitsemän sentin.
Venäläiset daamit osaavat taiteilla koroilla oli sitten loska- tai liukas jääkeli. Minultakin se alkaa jo käydä viikon oleskelun jälkeen. Aamusta lähtien täällä voi olla tällätty, kuin juhliin menossa. Mitä enemmän kimallusta ja hörselöitä, sen vakuuttavampaa  - missä mielessä? Sitä en todellakaan tiedä.
Kun ministereitä on liikkeellä, turvamiehiä on pilvin pimein. Lehdistöaitioon oli tietenkin pääsy vain lehdistöllä. Turvamies ensin sanoi pontevasti NIET, vain lehdistölle. Minä tietenkin sanoin: "Mutta minähän olen lehdistöä." Asia oli sillä selvä.
Näillä saksilla pääministeri Mari Kiviniemi avasi Stockmannin tavaratalon Pietarissa 11.11.10
Pääministeri pitää avajaispuhetta. Huomaa jakun upeat ruusukkeet.
 Mari Kiviniemi on todella tyylikäs  ja edustava pääministeri. Lisäksi hän on erittäin miellyttävän oloinen ja muut huomioon ottava.

Pääministeri Mari Kiviniemi tuli Stockmann-tavaratalon avajaisiin Pietarissa uskomattoman korkeissa piikkikoroissa.
Pääministerille menevä kukkapuska.
Suomen pääministeri oli keskipisteenä avajaisissa.