30. joulukuuta 2009

Teemuki Pietarista ja talvinen näkymä kodista ennen Vietnamin-matkaa





Huomenna on lähtö Vietnamiin. Otin viimeiset talvikuvat koti-ikkunasta. Tomorrow we are leaving to Vietnam. Before leaving I took some winter pictures from my home window. It's foggy and snowing, surprise!
Ja vielä yksi lahja, jonka haluan esitellä. Se on ruusukoristeinen teemuki Pietarista. Mukiin kuuluu teesihti. Se on sisarentyttäreltäni Petralta.
And I would like to present my new beautiful mug from St. Petersburg Russia. I got it from Petra, my sister's daugther.




29. joulukuuta 2009

Kodin pieniä design-esineitä * My small design details at home




Kaupunkiin tullessani huomasin, että minullahan on kotona vaikka kuinka monta design-esinettä. Syy siihen ei ole se, että olisin rikas vaan se, että olen ollut rakas tai ahkera. Olen nimittäin saanut näistä esineistä jokaisen lahjaksi tai vastalahjaksi jostakin avunannosta. Kangasvalaisin on nimeltään Vuolle, jonka on suunnitellut Petri Vainio. Sain valaisimen lahjaksi Sadulta, jota autoin erään lehdistötilaisuuden järjestämisessä.


Takkatulituikun, jossa on ihka-aitoja virolaisia katajanoksia pilkottuna puiksi, sain ystävältäni Ristomatti Ratialta käydessäni juttumatkalla hänen vapaa-ajankodissaan Saarenmaalla. Luonnollisesti Ristomatti on itse suunnitellut tämän kauniin lasisen tuikun.


Paksukainen on nimeltään Anu Pentikin jänskän pyöreä yhden kukan maljakko. Sain Paksukaisen Anulta käydessäni tapaamassa häntä Posiolla ties monennenko kerran. Anu muuten herää joka aamu jo neljän, viiden maissa ja on tehtaalla työn touhussa jo kello kuusi. Kadehdittavaa luomistyötä! Maljakon alla on ystäväni Johanna Oraksen suunnittelema Kalla-koristelautanen. Sain sen Johannalta joululahjaksi muutama vuosi sitten.

I noticed I have many design issues at home. The white lamp is named Vuolle. The designer is Petri Vainio from Finland. The "Fire place" candle is a Ristomatti Ratia design and the flower vase is Paksukainen (Fatboy)  and it is an Anu Pentik design. Under the vase there is a decoration plate painted and designed by Johanna Oras. These designers are famous not only in Finland but all over the world.

27. joulukuuta 2009

Aurinko laskee länteen ja kulkumme käy itään




Häikäisevän auringon laskiessa ja painuessa majoilleen länteen pakkaamme tavaroitamme sanoaksemme pitkäksi aikaa hyvästit somalle hirsimökillemme. Siitä pitää poissaollessamme huolta talonmies, jolle palkaksi riittää lämmin käsi ja liesi. Otamme pian suunnaksemme idän ja sen kuuman ja eksoottisen Vietnamin.  Mutta sitä ennen on neljä päivää töitä.
"Jos lauluni kuulet maailman kylmän tiellä, niin kanssain siniseen majaan oi saavu, on onnemme siellä."

Katse ja ajatus kohti arkea * Back to business

Soiva hirsimökki ja sen asukkaat alkavat heräillä joulu-unestaan. Jo on aikakin siirtää katse ja ajatus kohti arkea ja sulkea hiljalleen mökin ovet. Kaupunkiin siirtyminen aiheuttaa toisaalta tuskaa. Juurihan saatiin rakennettua tämä kaikki ja nyt, muutaman päivän jälkeen on edessä purku. Samalla kun puretaan juhlakulisseja, puretaan myös arkoja mielentuntoja. Mitä jäi käteen? Olisinko voinut olla läheisimpiäni kohtaan parempi? Miksi tuli sanottua pahasti, vaikka oli joulu? Miksi juhlakulissit kaatuvat niin helposti vai onko niin tarkoituskin?



Ja sitten kuviin selitykset. Sain joululahjaksi (jo viime vuonna) kissaessun Annalta ja tänä jouluna sain Auralta hänelle viime vuonna Kanadasta tulleen, taiteilija June Olgan vesiväreillä maalaaman joulukortin sormustinkukista ja linnunpöntöistä. Hurmaavat sydänkupit löysimme täältä maalta lähiroskiksesta.
It's time to breake down the Christmas. The lovely cottage in the middle of nowhere has been the great scenery for Christmas, grateful for that.

25. joulukuuta 2009

Joulupäivän rauhaa ja päiväsauna

Kuului laulu enkelten kautta avaruuksien, vuoret kertas kaiullaan riemulaulun taivaisen.
Gloria, in excelsis Deo, Gloria, in excelsis Deo.




Joulupäivän rauhaan mahtuu pakkaspäivän purevuutta, puolikuun tenhoa, ikivanhojen pihakuusten kuiskintaa ja päiväsaunan lämmittämistä.

Hiljaa, hiljaa, joulunkellot kajahtaa...

24. joulukuuta 2009

Jouluaatto, Christmas Eve

Kiireet ovat hiljentyneet. Haudoille on sytytetty kynttilät. Aurinko näyttäytyi juuri ennen laskuaan punaisena pallona julistaen ilosanomaa: Herramme Jeesuksen Kristuksen syntymäjuhla on huomenna.








Kirkkomaalla loistaa nyt tuhat kynttilää.
It is Christmas Eve and silence has reached the graveyeard and the whole world, also sweet Christmas home.

23. joulukuuta 2009

Näin sydämeeni joulun teen... Vesku laulaa

Täällä ollaan, lumen keskellä soivassa hirsimökissä. Juuri Vesku laulaa ties tuhannennen kerran Näin sydämeeni joulun teen, ja mieleen hiljaiseen...
 Ilman vettä, sillä porakaivo on mennyt rikki. Soitto paikalliselle sähkömiehelle, joka teki pika-analyysin: jäässä. Apua ei heltiä tähän hätään porakaivoyrityksiltä, vasta maanantaina olisi saatu sulatusapua ja silloinhan olemme jo muilla maisemilla.
Lähin naapuri, josta vettä saadaan (tämä on korpea), on puolen kilometrin päässä. Nyt kanisterit käyttöön. Ja se ukin vesireki! No, ei sentään, vaan autopelillä haetaan.
Isoin ongelma on se, mistä saadaan saunavesi. Ehkä sieltä naapurin kaivosta...Kyllä aattosaunaan pitää päästä, siitä ei tingitä. Jos veden hakeminen osoittautuu jees-hommaksi, saunotaan vaikka joka päivä, tänäänkin.
Tein äsken pikaiset joulusiivoukset, vaihdoin räsymatot sekä tupaan että kammariin, imuroin ja pesin lattiat, silitin puhtaat joululiinat, koristelin tupaa ja otin esille kakunvalmistusainekset. Teen perinteisen hedelmäkakun taateleineen ja aprikooseineen. Kostutan lopulta lurauksella rommia. Yöpaidassa vielä, vaikka kello on jo lähes kolme.
Eilen illalla kun tultiin, sattui aika kamala tapaus ja syyllinen olin minä. Ja sain kyllä kuulla kunniani, minä maalaistyttö, joka olen osannut lämmittää uuneja pienestä pitäen.
 Tulipalo oli aika lähellä. Kaikki meni näin. Tyhjensin ensin kammarin uunin vanhoista tuhkista ja hiilistä. Jätin ne asianmukaisesti teräsämpäriiin, jonka alla oli pelti.
Kohennellessani myöhemmin tulta, sieltä lensi pieni kekäleenpalanen suoraan sen vanhan tuhkan päälle, mittaa kekäleellä ei ollut kuin pikkirillin pää. Ajattelin, että se vanha kylmä tuhka on ihan hyvä paikka kekäleelle, mutta ei.
Noin tunnin päästä haistoin käryä, joka tuli kammarista. Luulin, että muuri oli falskannut ja tulipalo olisi jossain hormissa. Se  palo oli siinä tuhkaämpärissä. Tuhkaa uunista pois olin kaapinut muovisella puutarhalapiolla. Sen jättäminen tuhkien sekaan oli suuri virhe. Kekäleenpalanen oli sytyttänyt kaikki palamattomat kekäleet tuleen ja koko ämpäri kyti. Puutarhalapiosta oli puolet sulanut. Ja mikä käry!
Tuuletimme lähes tunnin ja vietimme sen ajan ulkona. Säikähdin hirveästi, koska isompi roihu oli todella lähellä. Kello oli jo lähempänä puolta yötä. Mitä olisi tapahtunut, jos olisimme ehtineet mennä nukkumaan?
Ehkä en olisi tätä kirjoittamassa, sillä muovin palamisesta syntynyt käry aiheuttaa ihmisille hyvin lyhyessä ajassa hengenvaaran.
Kävin äsken hakemassa kaiken tämän häslingin jälkeen hieman iloisempaa mieltä ulkoa kameran kanssa.
Näin sydämeeni joulun teen.









Meidän perheen johtaja, Lumi-kissa, toivottaa kaikille lämmintä aatonaattoiltaa!
 

22. joulukuuta 2009

Kakkuvuoka ja kynttilät

Kuumenee. Ei kuitenkaan tämä ruosteinen kakkuvuoka, jonka löysin - mistäpä muualtakaan kuin roskalavalta - vaan joulutunnelma. Kakkuvuokaa en enää käytä kakkujen tekemiseen. Kun vuoan panee lautaselle, saa siihen pohjankin. Ja joulukynttilöille romuromanttisen säilytyspaikan.
Lunta alkoikin sopivasti tuprutella. Me mars matkaan maantielle ja soivan hirsimökin hoiviin.



Lunta tulvillaan on raikas talvisää, ei liinakkommekaan, nyt enää talliin jää. Reen pienen valjastan (lue: auton)...  Oi jouluyö, O helga natt (WSOY) -kirja sisältää kauneimmat joululaulut, de vackraste julsångarna!

21. joulukuuta 2009

Yllätyksiä ulkona, koristeita sisällä

Lupasin edellisessä kirjoituksessani ottaa lumisia talvikuvia kaupunkipihaltamme Helsingistä. Eilen illalla oli menoa ja joulupakettien vientiä ja kun aamulla päivän valjettua ajattelin kuvata satumaisen valkeaa pihaa, sen täyttivät remonttiporukoiden pakettiautot. Naapurissa on remontti näin joulun alla, ihan kiva...Kuuluu porakoneiden ujellusta ym. mukavaa joulumusiikkia. Minulta taitaa palaa nyt muutakin kuin piparit, mutta naapurin lattioiden kosteusvaurioiden korjaus ei kai katso aikaa eli siitä vain.
Koristelin ennen myräkkää ikkunoittemme alla olevat tuijat joulukuusenkoristeilla. Lumi-kissani käväisi hänkin ulkona tsekkaamassa säätilan. Kuvanottohetkellä tuijat eivät vielä olleet lumisia, mutta nyt ovat. En saa niistä kuitenkaan kuvia tuon pakettiautonäyttelyn takia ennen kuin illalla.
Lähetän tähän niiden tilalle kuvia kukka-asetelmista, jotka itse rakentelin. Nyt ovat muotia valkoiset jouluruusut, jotka oikeasti ovat ihan tavallisia keski-eurooppalaisia perennoja. Kukat voikin istuttaa kukkapenkkiin sitten toukokuussa.
Valkoinen joulutähtikin on aivan hurmaava, jos sen istuttaa esimerkiksi puuvaasiin ja ruman muoviruukun peittää vaikka koristeheinällä, kuten minä tein.
Väkersin myös pienen asetelman maasta löytämistäni kastanjoista, valkosipulista ja valkoisesta hyasintista.
Vielä ehtii tehdä vaikka mitä!







Nautitaan tekemisistä ja ajan kiitävästä hurmasta!

20. joulukuuta 2009

4th advent, candles and X-mas cards

Aamulla kissani Lumi, jonka oikea nimi muuten on Ibekkedinin Bulut, turkkilainen van rodultaan, herätti minut jo kuudelta pudottamalla aurinkolasini kaapin päältä lattialle. Niitä lasejahan kovasti tarvitsenkin näillä pimeillä... Lumille, 6 v, on kehittynyt omituinen tapa saada huomiota: viimeisin keino on hypätä jonnekin korkealle hyllylle ja pudottaa sieltä jotakin kovan mourun kera. Aina pelkään, että sieltä tulee alas jotakin arvokkaampaakin, posliinimaljakko tai lasipurkki, jossa pidän kynttilöitä.

Loistavaa Lumi! Sait minut hereille, mutta itse menit samantien nukkumaan!
No, kelpaa sitä neljättä adventtia nousta kuudelta tunnelmoimaan. Vielä on paljon jouluvalmisteluja tekemättä, tuntuu, että liian paljon. Ensin oli aikaa vaikka kuinka, ja sitten aika karkasi käsistä, koti on siivoamatta, lahjat hankkimatta ja uudet, tuoksuvat havukranssit tekemättä.

Niin, joulukortteja on tullut jo mukavasti. Sitä mukaa kun niitä tulee, ripustan ne nauhaan keittiön ja olohuoneen oviaukkoa koristamaan. Pieni tähtipyykkipoika toimii pidikkeenä. Täällä Helsingissä on mukavasti lunta, tuuli tuivertaa talon nurkissa ja siirtää puuterimaista lunta paikasta toiseen. Oikein on jouluista. Otan vielä päivänäöllä kuvia valkoisesta pihasta ja lähetän illalla blogiin.

In Helsinki it's snowing and winding heavely just now. The wind move snow from place to place. It's very fabulois. All my Christmas memories from my childhood are made of these...Let it snow, Let it snow, Let it snow.



Already received some beautiful X-mas cards. They are hanging now on the string decorating the door.
Later today I will send new photos from my white yeard...

17. joulukuuta 2009

Enkeleiden varjeluksessa

Minulla on vuoteeni yläpuolella taso, jossa pidän äitini tädiltä perimääni kipsattua ja hieman jo elämän saatossa kolhiintunutta enkelipatsasta sekä Moskovasta syntymäpäivälahjaksi saamaani Jumalanäiti-ikonia. Se oli myynnissä torilla, ihan tehdastekoa, mutta eihän sillä väliä.
Parvekkeella vartioi kaksi peltienkeliä, etteivät pahat henget pääse parvekkeen ovesta sisälle.

Guardian angels are important for us. The gypsym angel in my bedroom is very old one. Before it belonged to my mother's aunt named Hilja. The beautiful  icon is from Moskow and it is my birthday present, It's not expensive, but many things in this world not need to be expensive if they have some special meenings.







In my terrace there are two plate angels for keeping demons away.