21. helmikuuta 2010

Vastustin turkiksia jo 20 vuotta sitten

En malta olla kirjoittamatta taas turkiksista ja turkistarhauksesta, sillä sunnuntain Hesarissa oli Päätoimitus-palstan tekemä mielenkiintoinen kysely aikakauslehtien päätoimittajilta heidän lehtensä linjasta turkiksiin.
Me Naiset, Olivia, Image, Trendi, Sara kuin Cosmopolitakin olivat kielteisellä kannalla; aitoja turkiksia ei oteta kuvauksiin eikä turkistarhausta hyväksytä eettisistä syistä. Hyvä, vihdoinkin tämä on totta.

Silloin kun tein muotijuttuja joskus 20 vuotta sitten, minua pidettiin vaikeana ja kummallisena, kun en suostunut ottamaan turkiksia juttuihini missien, mallien ja julkkisten ylle.
Olenkin ollut uranuurtaja tässä turkisten vastaisessa kampanjassa ja olen siitä erittäin ylpeä. Kuten näette, muutos on ollut hidasta, aivan liian hidasta.

Päätoimittaja Sami Syköltä linjaa ei muuten kysytty, mutta hänen linjansahan me jo tiedämmekin. Mutta mikä on Samin edustaman lehden linja? Hyväksyykö Gloria turkistarhauksen ja turkiksien käytön muotikuvauksissa? Tähän haluaisin vastauksen. Epäilen, että Gloriakin joutuu taipumaan ja kieltämään muotitoimittajiaan ottamasta turkiksia kuvauksiin. Kun turkiksia ei nähdä eikä mainosteta, niitä ei myöskään osteta.

Säälin pienissä häkeissä eläviä turkiseläimiä. On pelottavaa avata päivän lehti, kun ei tiedä, millä sivulla tulee vastaan kuva järkyttävissä oloissa elävästä turkiseläimestä tai muusta tuotantoeläimestä. Mitähän Suomen navetoista löytyy? En luota yhtään siihen, että kaikkien lehmien, sikojen, hevosten ja kanojen elinolosuhteet olisivat sen parempia. Meiltä puuttuu tehokas valvonta, mutta parasta olisi, jos ihmiset muuttuisivat ja käsittäisivät, etteivät eläimet ole mitään koneita. Koti- ja tuotantoeläinten pitäminen pitäisi kokonaan kieltää ihmisiltä, jotka eivät pysty ymmärtämään eläimiä ja niiden luontaisia tarpeita ja tunteita.

Tuotantoeläimen viimeinen matka teurastamolla pitäisi olla arvokas. Muutoksen pitäisi ulottua myös kuljetusautojen kuskeihin ja teurastamon työntekijöihin. Heidänkin pitäisi olla eläinrakkaita eikä vain lisää kärsimyksiä viimeisillä elinhetkillä eläimelle aiheuttavia kasvottomia työntekijöitä. Noihin tehtäviin ei varmasti ole tunkua, ja siitä varmaan johtuukin se, että uutiskuvissa näkee raakoja tilanteita esimerkiksi lehmän viimeiseltä matkalta.
Minulla ei ole sopivaa teemakuvaa tähän kirjoitukseeni, kun en yksinkertaisesti pysty käsittelemään kärsivien eläinten kuvamateriaalia. Otankin kuvaksi Siikanevalta ottamani luonnonsuojelualueen kyltin. Luonnonsuojelua on myös suojella eläimiä.

2 kommenttia:

arleena kirjoitti...

Kun sain osoitteen, kiitos käynnistäsi blogissani, selailin ja luin blogiasi.
Mukava ja mielenkiintoinen blogi.
Värikoulu kuulostaa kivalta ajatukselta. Ehkä sen takia, kun olen juuri nyt uudistamassa pienin muutoksin värimailmaa kodissani. Hyödynnän komeroista löytyviä tekstiilejä, lissään uusia tyynyja, kukkia jne.

Turkiseläintarhaukseen en ota kantaa, koska vaistoan asian kärjistykset eikä toista osapuolta ole kuultu tarpeeksi.

Kunnosta ja sisusta kirjoitti...

Juu, harhauduin hieman paasaamaan tuosta turkistarhauksesta. Yritän kyllä pysyä asiallisena. Olet oikeassa, että asiat kärjistyvät.
Kunhan ehdin, aloitan värikoulun. Nyt on hieman työkiireitä. Koetan kuvata viikonloppuna joitain kivoja detskuja.
Tervetuloa mukaan!