28. maaliskuuta 2010

Hackmanin Lion-aterimet uustuotantoon

Arabian museon Galleriassa avattiin viime torstaina muistoja herättävä näyttely, joka kantaa nimeä Bertel Gardberg - moderni käsityöläinen. Akateemikko, hopeaseppä Bertel Gardberg (1916-2007) väitti, että käsi tavoittaa materiaalin olemuksen paremmin kuin ajatus. Hän on sanonutkin, että kaikki alkaa kädestä. Käsi on ihmisen perustyökalu ja kaikki kulttuurit lepäävät osaavan käsityön varassa. Mitä tuohon on lisäämistä.


Gardbergin kädestä syntyi korujen, taide-esineiden ja astioiden lisäksi myös Lion-aterimet vuonna 1958 Hackmanin tehtailla Sorsakoskella.

Miksi näyttely toi mieleen muistoja erityisesti  minulle ja varmasti myös näyttelyssä olleelle Koti ja keittiö -lehden päätoimittajalle Anna-Liisa Hämäläiselle? Siksi, että Sorsakoski ja Hackman sijaitsivat vain parin, kolmenkymmenen kilometrin päässä kodeistamme Leppävirran Kotalahdesta.
Meillä kaikilla paikkakuntalaisilla oli Hackmanin  (muita ei ollut edes tarjolla) perustuotteet, kuten kattilat, kahvipannut, haarukat, veitset ja lusikat. Ei silloin lapsena tullut ajatelleeksi, että monista aterinsarjoista, kuten Careliasta, Lionista ja Savoniasta tulisi joskus klassikkoja (ei lapsi sellaista ajattele) tai että astioiden ja aterimien pitäisi täyttää yhtään mitään muuta tarvetta kuin olla arkipäivän toimivia käyttöesineitä. Mutta se, että arkipäivän käyttöesine on puhdaslinjainen, kauniisti muotoiltu ja ja vuosikymmeniä sekä kättä että silmää viehättävä, on suuri juttu. Meillä kotona ei tainnut olla Lion-aterimia, mutta mummolla oli näitä mustakahvaisia, ruostumattomasta teräksestä valmistettuja aterimia, jotka nyt siis tulevat uustuotantoon Hackmanin 220-vuotisjuhlavuoden kunniaksi.


"Kun työ lepää valmiina kädessäsi, tunnet suunnatonta iloa ja olet kuin kuningas. Tunnelma on satumainen. Mutta jo vähän ajan kuluttua tämä lumous haihtuu ja ihminen muuttuu puolijumalasta tuhkaksi. Hän tuntee mahtavan lain raskaan läsnäolon: todella onnellinen voi olla vain ohikiitävän hetken." 
                                                      Bertel Gardberg

Ei kommentteja: