19. tammikuuta 2010

Hengissä! I'm back!


Vietnam antoi ja otti. Kahden viikon yhtäjaksoinen kuumuus, päivällä 32 lämpöastetta varjossa ja yöllä jääkaapissa bungalowissa, kun ilman ilmastointia ei voinut ajatellakaan nukkumista, väsyttää vieläkin nyt kun paluusta on kulunut vai pari päivää.
Vaaleaihoiselle suomalaiselle kuumassa auringossa oleskeleminen ilman vesipulloa saattaa koitua kohtalokkaaksi. Siksi kaikki liikkuminen ulkona nähtävyyksien parissa piti ajoittaa varhaiseen aamuun ja laskea tarkkaan, etteivät retket kestäneet yli kolmea tuntia.
Retkien jälkeen mukavinta oli päivystää rantatöyräällä ison kaislavarjon alla piilossa auringolta ja seurata lennokasta rantaelämää. Suurin ihmetyksen ja ihailun aihe oli kitesurfing. Yhdellä silmäyksellä saattoi nähdä sata surffaajaa värikkäine varjoineen. Phan Thiet on kitesurffauksen mekka Vietnamissa ja paikkaan hakeutuu lajin harrastajia ympäri mailmaa. 15 km pitkä valkoinen hiekkaranta antoisine aaltoineen luo ihanteelliset olosuhteet kitesurffauksen harrastajille.
Puran vähitellen Vietnamin-matkaani ja ensimmäisenä esittelen oman hotellimme Mui Ne -nimisessä kylässä, joka sijaitsee Phan Thiet -kaupungin lähellä . 200000 asukkaan Phan Thiet puolestaan sijaitsee yli viiden tunnin bussimatkan päästä Saigonista, Ho Chi Minh Citystä.


Tulihan sille matkalle pituutta, kun ensin lennettiin 7,5 tuntia välilaskupaikkaan, Intian Ahmedabadiin, sieltä lähes viisi tuntia Saigoniin ja siitä vielä se viiden tunnin bussimatka Mui Ne -kylään. Kirjaimellisesti nukuin seisaaltani lopulta kun pääsimme perille, niin puhki olin. Hotellimme Terracotta Resortin vastaanottoaula oli suuri avonainen tila, bambumaja, jonka katossa hyrräsivät suuret tuulettimet tuoden híeman helpotusta seisovaan ja nihkeään yöilmaan. Hotellin avoin vastaanottoaula kertoi heti alkuunsa jo aika paljon siitä, miten kuumassa maassa ollaan.
Tuttuahan tuo kuumuus oli, sillä ensimmäisen kerran kävin Vietnamissa jo kymmenen vuotta sitten. Mutta nyt ensimmäisiin kuviin, olkaa hyvä!
Oman resortimme rantavarjot.
Ensimmäinen näky: auringonnousu aamukuuden jälkeen. Kalastajat ovat toimissaan. Ei liene vaikeaa arvata, mitä syön tänään.Hinasin itsesi joka aamu omaan/omittuun rantatuoliin ihailemaan uskomattoman kaunista auringonnousua.Rantaelämän ihanuutta.Asuimme oikealla näkyvässä kaislamajassa ihan rantatöyräällä. Järjestelimme pusikoissa olleita keramiikkaruukkuja hieman uuteen uskoon majamme edustalle.Laskuveden aikaan rannalla pystyi kävelemään kauas meren lähelle. Iltapäivällä aallot jo pärskivät varpaisiin maatessani aurinkovuoteella.Kitesurffaaja hyppää.

3 kommenttia:

Ainosofia kirjoitti...

Hei Paula ja tervetuloa takaisin :)

Vau kun kirjoitit hienosti matkatarinaasi. Sainpa piipahtaa lukemani ajaksi Vietnamissa.

Ahmadabadin lentokenttä on minullekkin tuttu... jokohan sinne oli laitettu vessanpöntöt ;)

Kunnosta ja sisusta kirjoitti...

Jatkan Vietnamin-matkan raprtointia vielä pitkään kunhan toivun. Ahmedabadin lentokenttä oli kamala; vessanpöntöt löytyivät, mutta en voinut mennä lähellekään kun rupesi yököttämään. On se vaan kumma, miten tuo siisteys ei ole itsestään selvää näissä maissa.

Petite mademoiselle J kirjoitti...

Aahh, sieltähän se! Pysähdyimme Mui Ne:ssa viime jouluna ja teinkin reissusta pienen postaukseni blogiini eilen. Hassu sattuma :)