Korentoja

Eilinen Iittalan lehdistötilaisuus esitteli maailmalle Korennon. Se on Lontoossa asuvan Klaus Haapaniemen kuvittama astiasto, johon kuuluu mukeja, kuppeja, lautasia ja vaaseja.
Mietin, miten Korento-muki poikkeaa halpismukeista ja niiden kukkailottelusta. Kauneudella ja kauneudella täytyy olla jotain eroa.
Onko tärkein ero se, että Korerron on piirtänyt nimenomaan Haapaniemi, mies, jonka kynästä lähti myös suuren suosion saavuttanut Taika-kuvio? Mies, jonka ei tarvitse mennä metsään kuvatakseen sen maagisuutta tai niitylle kuvatakseen kukkien värejä puhumattakaan, että hän kopioisi esimerkiksi Maija Isolan unikon mallin omiin töihinsä. Mielikuvistuskukkien, -eläinten ja -korentojen piirtäminen antavat Haapaniemelle mahdollisuuden tehdä omaleimaista ja  ikiomaa.

Luonto on syvällä meissä. Se on ajatuksissa, juurina sielussamme. Asummepa sitten Lontoossa tai Helsingissä. Miksi meistä jokainen ei voisi olla pieni "haapaniemi" ja piirtää elämänsä paperille suuria mielikuvitustarinoita. Olla luova joka päivä? Onko se mahdollista muillekin kuin taiteilijoille?