Olen leikannut tämänkin kissan kynsiä jo lähes seitsemän vuotta enkä koskaan aiemmin ole leikannut pieleen. Eilen se tapahtui. Leikkasin oikean takajalan tassun kynttä ihan normaalisti eli tarkoituksena oli ottaa vain kynnenkärki pois. Turskahtikin verta. Olinkin napsaissut kiinni verisuonikudokseen. Lumi ei tuntenut mitään kipua, onneksi. Kehräsi vain sylissä. Verta tuli aika paljon eikä vuoto meinannut millään lakata. Jouduin laittamaan siteen jalkaan. Illalla kissa repi siteen pois ja haava aukesi. Taas sama show. Sidettä en enää saanut pysymään kun kissa rimputti sen aina pois. Olin jo aivan hikenä, lattiat ja sängynpeitteet veritahroja täynnä ja päätin, että aamulla lähden kissan kanssa lääkäriin.
Ei tarvinnut. Heräsin kissan kanssa samasta sängystä. Hän nukkui jalkataipeessani selällään. Käpälät olivat putipuhtaat ja haava mennyt umpeen. Mikä ilo.
Mitä tästä opimme? Etenkin takatassujen kynsienleikkauksen suhteen pitää olla hyvin varovainen, sillä kynnet ovat paljon paksummat ja vaikeasti leikattavammpat kuin etutassujen kynnet. Kynsileikkuri tai sakset eivät saa livetä kädestä. Kynsistä saa leikata vain läpikuultavan kärjen. Alempana on verisuonikudosta ja hermonpäitä.
Kun leikkaat kynsiä, valitse valoisa paikka vaikka kirkaslampun tai ikkunan edestä ja laita silmälasit päähäsi, jos et muuten näe! Rauhoita kissa juttelemalla hänelle lempeästi, pidä herkkumuro lähellä tai katkarapu, kuten minä teen. Kynsienleikkuuta ei kannata tehdä silloin kun kissalla on menot ja leikit päällä vaan silloin, kun hän on raukea ja laiska. Meidän Lumi tykkää, kun se otetaan syliin istumaan kuin vauva, selkä rintakehääni vasten. Sitten vain painan tassuista ja kynnet tulevat esiin. Lumilla on tapana katsoa minua silmiin koko toimenpiteen ajan ja kehrätä. Kun kynnet on leikattu, Lumi yleensä nuolee ne samantien puhtaiksi. Hyvin hän tuntuu olevan tietoinen, missä järjestyksessä asiat menevät. Ensin mamma leikkaa, sitten hän viimeistelee homman.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti