Ihminen keksii vaikka mitä välttääkseen tai siirtääkseen jonkin tärkeän työn aloittamista. Minun pitäisi tänään kirjoittaa yksi juttu, mutta olen tehnyt jo suursiivouksen, vaihtanut lakanat, pessyt pyykit ja muuttanut olohuoneen järjestystä. Avasin sentään tietokoneen, mutta siihen se jäikin. Ajattelin, että pitääpä ennen kirjoituspuuhiin ryhtymistä ottaa armaasta kissastani kuvia.
Hänen lempipaikkansa on parvekkeella, tietenkin ohjaajantuolissa. No, itse asiassa hän on johtaja ja elämänkumppanini on se ohjaaja tv:ssä.
Maanittelin ja maanittelin Lumia, kissaani, katsomaan kameraan. Ei, kertaakaan ei katsonut. Keksi vaikka mitä, että vältti katsekontaktin. Ulkona haukkuivat koirat, sitten piti ryhtyä pesemään jne.
Johtaja on tasan neljä kuukautta ja yksi päivä yli kuuden vuoden. Kissassani aika ei näy. Minussa kylläkin.
Kaunista, syksyistä viikonloppua kissa- ja eläinystäville ja kaikille muillekin, jotka käytte sivuillani.
Työhuoneestani avautuu aika kaunis näköala Tammerkoskelle ja Näsijärvelle.
Ulkona on lähes 20 astetta, mutta Finlaysonin Palatsin puiston puissa asuu jo syksy. Samoin minun sydämessäni.
Lumi, Ipekkedin Bulut, turkkilainen van, ei tahallaankaan katso kameraan. Muuten kyllä aina tuijottaa mammaa.
Lumia alkoi yhtäkkiä nukuttaa. Paljon hän on tänään jo ahkeroinutkin. Äsken leikittiin pehmohiiren kanssa. Se kasteltiin märäksi ja sen jälkeen Lumi heitteli hiirtä puoleen väliiin kattoa ja otti itse komeita voltteja.
Jassoo, koirat haukkuvat jossain. Pitääkin terästäytyä.
Houkuttele sinä mamma vain katsomaan kameraan. Minulla on ihan omat ajatukseni.
Pitäneekin pestä turkki. Ei tuo kyllä likainen ole, mutta perjantaina minulla on tapana käydä koko turkki läpi viikonloppua varten. Silloin yleensä tapaa muitakin kuin omia perheenjäseniä. Saan aina kehuja turkistani, joka on kuin silkkiä ja samettia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti