4. syyskuuta 2012

Suussa sulavia sapuskoja

Tänään kun olisi pitänyt kiirehtiä työnteossa, en sitten millään pystynytkään. Kesken jutunteon rupesin tekemään lounasta, vaikka ei ollut vielä oikein lounasaikakaan. Olisin varmasti tehnyt vaikka suursiivouksen ennen kuin jatkanut kirjoittamista. Minä olen hyvä keksimään tekemistä, kun pitäisi tehdä jotain ihan muuta. Olen myös hyvä tekemään olemattomasta tarvikemäärästä monipuolista herkullista ruokaa. En tiedä, voisinko tarjota esimerkiksi tänään tekemääni sieni-sipuli-kesäkurpitsa-makaroni-söpötystä kenellekään ystävälleni - en ehkä edes kumppanilleni, sillä aina tuntuu, että muille tarjottavan ruoan pitäisi olla jotenkin erikoista ja erilaista  - pelkkää kasvisruokaa nyt ei ainakaan...
Kantarellit ja tatti jääkaapista. Pannulle, veden haihdutus ja öljyä sekaan. Hieman keltasipulia ja kesäkurpitsanpaloja joukkoon, freesausta, joukkoon mustapippuria myllystä ja ripaus karheaa merisuolaa. Olin laittanut edellisellä viikolla mintunlehtiä pakastimeen, joten otin sieltä pari lehteä ja viimeistelin niillä ruoan. Niin, pitihän tietenkin ne makaronit keittää. Ohoh, miten hyvää! Ihan superhyvää. Miten jokin ruoka voi ollakin niin hyvää.
Otin kaapista syvän antiikkilautasen, joka on varustettu liiloilla kukilla. Kauniilta lautaselta syötynä ruoka maistuu vielä paremmalta.
Sitten aloin tehdä työtä, kirjoitustyötä, ja menikin peräti kaksi tuntia kunnes teki mieli kahvia ja jotain kahvileipää. Eihän sellaista ollut. Oli kuitenkin ranskanleivän viipale, jonka kastoin maidossa ja paistoin voimariinissä. Päälle kaavin purkista viimeiset edellisen vuoden karviaismarjahillon jämät, ja asetin päälle sunnuntaina keräämiäni mustikoita ja puolukoita.
Koristeellinen lautanen, vanhat asetit ja retrokahvikuppi viimeistelivät iltapäiväkahvitteluni. Köyhä ritari, todella köyhä, kun ei ollut edes kananmunaa maidon sekaan laittaa puhumattakaan päälle pantavasta kermavaahdosta. Sitä en kyllä olisi laittanut, vaikka kermaa olisi ollutkin. Jossain menee raja.

Loppupäivä sujui mainiosti, sillä pienet hetket herkkujen ja kattausten parissa loivat arkipäivääni sopivaa estetiikkaa. Kannattaa kokeilla.

Ei kommentteja: