10. heinäkuuta 2012

Sataa, sataa, voi kukkiani!






Monta päivää jo sadetta. Pionit saivat nauttia auringosta vain pari päivää. Sitten tulivat sateet, ja kukat värjöttelevät nyt täydellä painollaan tukiköyden varassa  - ilman sitä ne kaatuisivat. Päivänliljat ja akilleijat portaiden molemmin puolin sen sijaan pysyvät pystyssä niukin naukin ilman apukeinoja. Samettikukat mustuvat. Tule, tule jo aurinko! Päivänvarjon alla voi kuitenkin nauttia aamiaisen melkein kastumatta. Seurana Lumi, uskollinen ystäväni vailla vertaa.

Ei kommentteja: