Käy yrttitarhasta polku, vie Golgatalle se, on Hengen viitoittama sen joka askele. Se tie vie viimein taivaaseen, mutta tie se on tuskien.
Sen tien niin raskahan Jeesus on käynyt armossaan, kun meidän kurjain tähden Hän kulki kuolemaan. Se tie vie viimein taivaaseen, mutta tie se on tuskien.
Oi, rakkautta niin suurta, kun meitä sääli hän, Hän synnin kuormat kantaa, tuo meille elämän. Se tie vie viimein taivaaseen, mutta tie se on tuskien.
Nyt sinne ristille riennä, sä köyhä syntinen! Suo sulle lohdutuksen, vain haavat Kristuksen. Se tie vie viimein taivaaseen, mutta tie se on tuskien.
Niin laulun oppia uuden saat siellä armahan, se kuorossa jo taivaan soi eessä Karitsan: Hän täytti kaiken eestämme, mutta tie oli tuskain se!
Näiden jokaiselle tutun ja rakkaan pyhäkouluvirren viestein
Rauhallista Pääsiäistä kaikille. On hyvä muistaa, miksi tätä juhlaa vietämme.
3 kommenttia:
Hei Paula,
niin - usein tahtoo unohtua tuo pääsiäisen sanoma meiltä...
Hyvää pääsiäistä sinulle - minulla se meneekin työn merkeissä.
Levollista uuden elämän; kevään juhlaa!
t.Leena ja Pojat
Pääsiäisemme jatkuu täällä Ylläksen lumilla, jotka tosin hupenevat silmissä. Latuja on vain muutama kilometri ylhäällä tunturissa, muualla sulaa. Yöllä olimme Popedan keikkaa kuuntelemassa Äkäshotellissa. Vieläkin korvat soi.
Lähetä kommentti