Jätin puutarhani kukkimaan palatessani Helsinkiin töihin. Kaikki perennat kukkivat yhtä aikaa, pionit, akilleijat, päivänliljat ja kurjenmiekat. Kun seuraavan kerran menen mökille, kukinta on loppu. Haikein mielin työskentelenkin täällä kimppu tuoksuvia pioneja olohuoneen pöydällä. Mökin nurkalle oli kasvanut myös melkoinen ahomansikkamaa. Muutama mansikka oli jo kypsä. Voi sitä makuelämystä.
Teimme taas uskomattoman löydön roskikselta. Siellä oli vihreät isot tallinovet. Lainasimme naapureilta peräkärrin ja kuljetimme ovet takapihallemme aamukahvipöydän ja tuolien alle. Kestää minkä kestää.
Otin kissojen ystäville muutaman kuvan Lumista, omasta pusipojastani. Kenen muun mielestä Hän on komea?
Lumi Helsingin Katajanokalla omalla pihallaan, mutta naapurin pihatuolissa.
Lumi katselee katolle västäräkin perään.
Mitä mietit, Lumi-poika?
Lumi on mamman pusipoika.
5 kommenttia:
HÄN on komea kertakaikkiaan
ja ilmeisesti kuvassa mietitään syntyjä syviä :)
t.Leena ja Pojat
Kauniit pionit, ihanan väriset.
Kissasi on todella kaunis, valkoinen kuin lumi.
Hei Paula,
varmasti harmitti jättää kauniit kukkaset, mutta uusi tullenee tilalle.
Kivoja kesäpäiviä sinne :)
Lumi on tosi kaunis, miullakin on Vänni niminen kissa : ) Oon lukenu siun kaikki kirjat ja ne on hyviä ja siun mökki on ihana!
Kiitos kaikille ihailijoille ja kommenttien jättäjille. mm-arika, voi, on aina yhtä ihmeellistä kuulla, että joku todellakin lukeekin niitä kirjojani. Ei sitten työ (lue:huvi) mene hukkaan!
Paula
Lähetä kommentti