Illalla kun kuljin paikalle, autosta oli kuoriutunut esiin erikoinen nakkikioski ja drinkkibaari! Katto vain auki ja baari oli siinä vesijohtoineen, grilleineen ja jääpalakoneineen. Asiakasta viihdytti myös mahtavalla volyymilla kaiuttimista kumpuava rock-musiikki.
Auton omisti saksalainen kaveri, maailmanmatkaaja, jonka matka oli pysähtynyt Phan Thiethin lomakylään. Nakkikioskibaarin pitäminen on nyt kaverin pääelinkeino. Nakkikioski onkin Vietnamissa enemmän kuin harvinaisuus. Nuudelibaareja kyllä löytyy sitäkin enemmän.
Mahtavia olivat hodarit, jotka toivat kaivattua vaihtelua nuudelikeittoihin. Kaveri oli palkannut nuoren tytön hoitamaan buljua. Bulju oli tytön ensimmäinen työpaikka. Tyttö oli kotoisin jostakin syrjäkyliltä eikä ollut koskaan poistunut omasta kotikylästään pariakymmentä kilometriä kauemmaksi.
Otettuaan tilauksen vastaan tyttö rapsutteli ensin autuaasti selkäänsä. Ei puhettakaan käsienpesusta ennen sämpylään tarttumista. Haukotusta väliin ja rapsuttelua. Yhteenlaskuongelmia myös; hodarin ja oluen hinta ei millään meinannut osua kohdalleen edes laskukoneella.
Kaveri sanoi, että hän on kyllä yrittänyt opettaa tyttöä, mutta vietnamilaiset eivät millään meinaa sopeutua länsimaisiin käyttäytymissääntöihin. Asiakaspalvelua ei ole, ja tympääntynyt ilme on suorastaan sääntö eikä poikkeus. Vietnamilaiset tunnetaan myös laahustavana kansana. Todistan, että näin on.
Toisaalta, miksi heidän pitäisi olla samanlaisia kuin meidän. Matkailusta menisi maku, jos joka maassa olisi samat tavat ja käyttäytymiskoodit.
Törmäsin eräänä iltana myös toiseen viehättävään ja peräti eleganttiin kaaraan: vanhaan citroeniin. Se oli erään suuren panimoravintolan edessä. Auto toimi lähinnä houkutuslintuna. Mutta täysin ajokunnossa oleva peli se oli, samoin kuin tuo VW Kleinbussikin, jota kaveri sanoi vuokraavansa erilaisiin tilaisuusiin, mm. häihin.
1 kommentti:
Hei!
Onko tuo "nakkikioski-auto" sattumoisin Mui Ne:sta Vietnamista? Koska törmäsin samanlaiseen siellä :)
Lähetä kommentti