Ilman vettä, sillä porakaivo on mennyt rikki. Soitto paikalliselle sähkömiehelle, joka teki pika-analyysin: jäässä. Apua ei heltiä tähän hätään porakaivoyrityksiltä, vasta maanantaina olisi saatu sulatusapua ja silloinhan olemme jo muilla maisemilla.
Lähin naapuri, josta vettä saadaan (tämä on korpea), on puolen kilometrin päässä. Nyt kanisterit käyttöön. Ja se ukin vesireki! No, ei sentään, vaan autopelillä haetaan.
Isoin ongelma on se, mistä saadaan saunavesi. Ehkä sieltä naapurin kaivosta...Kyllä aattosaunaan pitää päästä, siitä ei tingitä. Jos veden hakeminen osoittautuu jees-hommaksi, saunotaan vaikka joka päivä, tänäänkin.
Tein äsken pikaiset joulusiivoukset, vaihdoin räsymatot sekä tupaan että kammariin, imuroin ja pesin lattiat, silitin puhtaat joululiinat, koristelin tupaa ja otin esille kakunvalmistusainekset. Teen perinteisen hedelmäkakun taateleineen ja aprikooseineen. Kostutan lopulta lurauksella rommia. Yöpaidassa vielä, vaikka kello on jo lähes kolme.
Eilen illalla kun tultiin, sattui aika kamala tapaus ja syyllinen olin minä. Ja sain kyllä kuulla kunniani, minä maalaistyttö, joka olen osannut lämmittää uuneja pienestä pitäen.
Tulipalo oli aika lähellä. Kaikki meni näin. Tyhjensin ensin kammarin uunin vanhoista tuhkista ja hiilistä. Jätin ne asianmukaisesti teräsämpäriiin, jonka alla oli pelti.
Kohennellessani myöhemmin tulta, sieltä lensi pieni kekäleenpalanen suoraan sen vanhan tuhkan päälle, mittaa kekäleellä ei ollut kuin pikkirillin pää. Ajattelin, että se vanha kylmä tuhka on ihan hyvä paikka kekäleelle, mutta ei.
Noin tunnin päästä haistoin käryä, joka tuli kammarista. Luulin, että muuri oli falskannut ja tulipalo olisi jossain hormissa. Se palo oli siinä tuhkaämpärissä. Tuhkaa uunista pois olin kaapinut muovisella puutarhalapiolla. Sen jättäminen tuhkien sekaan oli suuri virhe. Kekäleenpalanen oli sytyttänyt kaikki palamattomat kekäleet tuleen ja koko ämpäri kyti. Puutarhalapiosta oli puolet sulanut. Ja mikä käry!
Tuuletimme lähes tunnin ja vietimme sen ajan ulkona. Säikähdin hirveästi, koska isompi roihu oli todella lähellä. Kello oli jo lähempänä puolta yötä. Mitä olisi tapahtunut, jos olisimme ehtineet mennä nukkumaan?
Ehkä en olisi tätä kirjoittamassa, sillä muovin palamisesta syntynyt käry aiheuttaa ihmisille hyvin lyhyessä ajassa hengenvaaran.
Kävin äsken hakemassa kaiken tämän häslingin jälkeen hieman iloisempaa mieltä ulkoa kameran kanssa.
Näin sydämeeni joulun teen.
Meidän perheen johtaja, Lumi-kissa, toivottaa kaikille lämmintä aatonaattoiltaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti