Ihana Johanna Oras, ihanat maalaukset, ihana uusi galleria

Hei kaikille pitkästä aikaa! Olen koko viikon suunnitellut kevään ja kesän työohjelmaa, sopinut kesäjuttuja, juossut palavereissa. Joskus sisustustoimittajan työ on sellaista. Uusia juttuja ei valmistu, ellei niitä joskus ideoi.

Yhtä tapahtumaa en kuitenkaan halunnut missata, nimittäin ystäväni Johanna Oraksen taidenäyttelyn avajaisia, jotka olivat tänään ihanassa Galleria Hanna Kaarinassa Neitsytpolulla. Galleria vaihtoi omistajaa jokin aika sitten kun Krista Mikkola luopui galleriasta. Tilaa emännöi nyt Hanna Kaarina Syrjäläinen, viehättävä daami, joka on kulkenut galleristina Johanna Oraksen vierellä jo pitkään.

 Neitsytpolku 9:ssä sijaitsevan Galleria Hanna Kaarinan voimahahmo on Hanna Kaarina Syrjäläinen.

Ihana Johanna Oras ja uudet maalaukset, joiden nimet hurmaavat vai mitä sanot näistä: That's Amore, Beyond the Silver Moon, Tunteet yhteisessä yössä on, Power of Love, Les étoiles sur le tapis rouge, Butterfly Kisses, I'm too sexy for my Hat jne.

Huomaa Johannan rintaruusuke, jossa samoja sävyjä kuin maalauksessa. Taiteilijan silmämeikki muuten oli taidokas; mustaa luomilla ja kunnon tekoripset.

Ministeri Suvi Lindén viihtyi näyttelyssä pitkään. Johannan aviomies, taidekauppias Reijo Oras on entinen ja vieläpä hyvä-ääninen tangolaulaja, vaikka itse hän ei laulajan uraansa välittäisi muistella.

Unikkoja, kalloja ja taitaapa maalauksessa olla myös Alvar Aallon kolmijalkajakkara ja Aalto-vaasi.

 

These Boots are made for Walking. Olisikohan niin?

Retroimpulsseja * Retro impulses

Minulla on paljon retroa. Oikeastaan kaikkea on paljon, aivan liian paljon. Jos sisustaisi vain retrolla, saisi aika jänskän kodin. Nyt retro hukkuu sekatyylin viidakoihin. Keräsin muutaman hauskan retroesineen ihmeteltäväksenne. Ruskea teak ja oranssi ovat oiva yhdistelmä. Ja myrkynvihreää lisänä, ai että on ärhäkkää 70-lukua.

Tämä "Laminex Chair" -tuoli on yllättäen arvokas: suunnittelija tanskalainen Jens Nielsen, 1966. Tuoli koostuu kahdesta osasta, jotka kloksahtavat paikalleen. Jännä tuoli ja mukava istua, vaikka ei näytä siltä.

Arabian pieni kulho on väristä päätellen 70-luvulta. En tiedä suunnittelijaa, vaikka olen yrittänyt etsiä. Jos joku tietää, kertokoon.

Eivätkös olekin ihanat? Nämä näyttävät Ruska-kahvikupeilta. Ihan varma en ole, koska näissä on kiiltävä pinta, ja Ruska-astioissa muistelen olleen mattapinnat.

70-luvun emaliastioista ei voi olla pitämättä. Ei väliä, vaikka niissä on hieman kolhuja ja patinaa.

Laura Ashleyn pastellisävyt * Pastels of Laura Ashley

Tänään oli Helsingissä harmaa, räntäsateinen päivä. Kastuin likomäräksi kävellessäni Katajanokalta Espalle. Minulla oli kamera mukanani, sillä tapasin apulaiskaupunginjohtaja Pekka Saurin hänen työhuoneessaan Helsingin kaupungintalolla. Tein hänestä haastattelun Takiaiseen, joka on Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen jäsenlehti. Pekka on virkamieheksi erittäin mukava ja rento. Hänellä on ihailtavia tavoitteita yhä paremman, puhtaamman, kestävämmän, toimivamman ja turvallisemman Helsingin kehittämiseksi. Mutta tästä sitten Takiaisessa enemmän... Uusi Takiainen ilmestyy verkkoon maaliskuun lopussa sivuille www.sll.fi , klikkaa paikallistoiminta/Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ja Takiainen.
Otin kuvan Helsingin kaupungintalosta sikäli kun se näkyi valtavien lumivallien takaa. Vaikka lunta onkin nyt sulanut paljon lämpimän sään johdosta, sitä on vielä ihan tarpeeksi jäljellä, kuten kuvasta näkyy.

Espalla piipahdin Laura Ashleyn putiikissa ihailemassa kevään uusia hempeitä pastelleja. Vaaleanpunaista ja vaaleansinistä olikin tarjolla mielin määrin tapeteista tyynyihin, sängynpeitteoihin ja astioihin. Tässä hieman esimakua kevään ja kesän väreistä.

Vaaleanpunaisia unelmia tavoitellaan takuuvarmasti tässä sängyssä.

Tyynyissä oli koristeena mm. helmiä.

Laatikoita ja mappeja pastellisävyissä.

                                                  Kukkaloistoa ja raikasta raitaa tapeteissa.

Ristopistotyöt ovat in, mutta ne, joilla ei pysy neula eikä lanka hyppysissä, saavat kaupasta valmista ja ihan aidon näköistä.

Inspiroituisinko vaaleansinisestä?

                           Raidat, pallot vai kukat? Siinäpä pohdittavaa räntäsateen keskellä.

Sisustuksen väriläiskiä

Kuvasin huvikseni pieniä väriläiskiä kodistani. Olen mieltynyt liilahtaviin sävyihin. Nyt kun jääkiekko on vienyt kaiken energiani, jätän kirjoituksen tähän. Kuvat puhukoot puolestaan.

Lattiatyynyjen raidat ja itämaiset koukerokuviot ovat sulassa sovussa.

                                                  






Tämän aistikkaan kuvan ostin Tokiosta.

Hattu on Kuola Lumpurista.

Rukousnauha on Kreikasta.

Maitoa maalta. Maalaus on kirjastani Maalataan ruokaa! Tekijä Johanna Oras.

Rakastan lehmiä ja kylmää maitoa.

Ystävissäni on hyviä kokkeja, kuten Marianne Kiskola, jonka aasilaisia reseptejä kannattaa kokeilla.

                                                                                   

 Makuuhuoneen daaliatapetti Designers Guild.

Samettityynyt luovat häivähdyksen luksusta.

Metallivalaisin terävöittää liilaa seinää.

Vastustin turkiksia jo 20 vuotta sitten

En malta olla kirjoittamatta taas turkiksista ja turkistarhauksesta, sillä sunnuntain Hesarissa oli Päätoimitus-palstan tekemä mielenkiintoinen kysely aikakauslehtien päätoimittajilta heidän lehtensä linjasta turkiksiin.
Me Naiset, Olivia, Image, Trendi, Sara kuin Cosmopolitakin olivat kielteisellä kannalla; aitoja turkiksia ei oteta kuvauksiin eikä turkistarhausta hyväksytä eettisistä syistä. Hyvä, vihdoinkin tämä on totta.

Silloin kun tein muotijuttuja joskus 20 vuotta sitten, minua pidettiin vaikeana ja kummallisena, kun en suostunut ottamaan turkiksia juttuihini missien, mallien ja julkkisten ylle.
Olenkin ollut uranuurtaja tässä turkisten vastaisessa kampanjassa ja olen siitä erittäin ylpeä. Kuten näette, muutos on ollut hidasta, aivan liian hidasta.

Päätoimittaja Sami Syköltä linjaa ei muuten kysytty, mutta hänen linjansahan me jo tiedämmekin. Mutta mikä on Samin edustaman lehden linja? Hyväksyykö Gloria turkistarhauksen ja turkiksien käytön muotikuvauksissa? Tähän haluaisin vastauksen. Epäilen, että Gloriakin joutuu taipumaan ja kieltämään muotitoimittajiaan ottamasta turkiksia kuvauksiin. Kun turkiksia ei nähdä eikä mainosteta, niitä ei myöskään osteta.

Säälin pienissä häkeissä eläviä turkiseläimiä. On pelottavaa avata päivän lehti, kun ei tiedä, millä sivulla tulee vastaan kuva järkyttävissä oloissa elävästä turkiseläimestä tai muusta tuotantoeläimestä. Mitähän Suomen navetoista löytyy? En luota yhtään siihen, että kaikkien lehmien, sikojen, hevosten ja kanojen elinolosuhteet olisivat sen parempia. Meiltä puuttuu tehokas valvonta, mutta parasta olisi, jos ihmiset muuttuisivat ja käsittäisivät, etteivät eläimet ole mitään koneita. Koti- ja tuotantoeläinten pitäminen pitäisi kokonaan kieltää ihmisiltä, jotka eivät pysty ymmärtämään eläimiä ja niiden luontaisia tarpeita ja tunteita.

Tuotantoeläimen viimeinen matka teurastamolla pitäisi olla arvokas. Muutoksen pitäisi ulottua myös kuljetusautojen kuskeihin ja teurastamon työntekijöihin. Heidänkin pitäisi olla eläinrakkaita eikä vain lisää kärsimyksiä viimeisillä elinhetkillä eläimelle aiheuttavia kasvottomia työntekijöitä. Noihin tehtäviin ei varmasti ole tunkua, ja siitä varmaan johtuukin se, että uutiskuvissa näkee raakoja tilanteita esimerkiksi lehmän viimeiseltä matkalta.

Minulla ei ole sopivaa teemakuvaa tähän kirjoitukseeni, kun en yksinkertaisesti pysty käsittelemään kärsivien eläinten kuvamateriaalia. Otankin kuvaksi Siikanevalta ottamani luonnonsuojelualueen kyltin. Luonnonsuojelua on myös suojella eläimiä.

Muumit merellä

Tulin juuri klo 8 alkaneesta Muumit merellä -näyttelyn lehdistöinfosta. Kerrankin aikainen ylösnousu. Olen iltaihmisiä ja parhimmillani silloin. Nyt tuntuu kuitenkin pirteältä, sillä aikainen ylösnousu (klo 6) ei tuntunutkaan yhtään pahalta. Muumit vetivät minut hereille!

Tove Janssonin Muumit juhlivat tänä vuonna 65-vuotistaivaltaan. Juhlavuoden kunniaksi järjestetty Muumit merellä -näyttely on avoinna Stockmannin Argoshallissa tämän kuun loppuun.

Nyt Muumit ja Arabia ovat hyvällä asialla, sillä jokaisesta Arabian Iltapurjehdus-mukista lahjoitetaan kolme euroa WWF:lle Itämeren suojelemiseen. Hieno juttu. Itämeri pitää saada puhtaaksi ennen kuin se lopullisesti tuhoutuu. Kaikki voimme olla projektissa mukana, kuka mitenkin. Yksi tapa on ostaa Iltapurjehdus Muumi-muki.

Aika jänskä juttu, että Tove Janssonin ensimmäinen muumikirja oli nimeltää Muumit ja suuri tuhotulva - Småtrollen och den stora översvämningen. Ajatelkaa, miten ajankohtainen asia tulva on tänään niin Suomessa kuin maailmalla. Helsingissä olemme jo saaneet kokea, miten pelottava tulva voi olla. Muutama vuosi sitten Kauppatori lainehti ja katastrofi oli lähellä.

Voitte olla luonnonsuojelutyössä mukana myös liittymällä jäseneksi Suomen luonnonsuojeluyhdistykseen. Itse olen jo monta vuotta kuulunut Helsyyn eli Helsingin luonnonsuojeluyhdistykseen ja tehnyt aktiivista luonnonsuojelutyötä. Yhdistyksellämme on tänä vuonna juhlavuosi: Helsy täyttää 40 vuotta. Olen Helsyn jäsenlehden Takiaisen päätoimittaja ja maaliskuun lopussa ilmestyy juhlavuoden erikoisnumero, jota parhaillaan kiivaasti teemme.

Luonnonsuojelu ei ole enää jonkin erityisryhmän tai valtion harteilla,vaan se kuuluu jokaisen kansalaisen velvollisuuksiin. Emme voi odottaa vieressä, että joku muu toimii: on toimittava itse! Omilla teoillamme ja jokapäiväisillä arjen valinnoilla parannamme elinympäristöämme. Mietimme millä liikumme, mietimme mitä syömme ja mietimme miten säästämme vettä ja energiaa. Kaikki lähtee pienestä. Kyse on tahdosta.

Iltapurjehdus-mukin myynnistä menee osa Itämeren suojeluun.

  Oikein rentouttavaa viikonloppua kaikille nykyisille ja tuleville luonnonsuojelijoille!

"Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat." (Muumipappa ja meri, 1965)

Minttuteetä minttukannusta

Minttu on kevään väri. Aina. Löysin kaapista aivan ihastuttavan mintunvärisen teekannun. Sen vetoisuus on vain 2 dl. Pieni ja sievä. Juuri yksinäiseen teehetkeen sopiva. Minulla kasvaa puutarhassani kahdenlaista minttua. Kuivasin oksia talven varalle. Minttuteessä maistuu väkevästi kesä. Oi, tule kesä pian, tule!

Värikoulu Paulan tapaan

Aion perustaa blogiini värikoulun. Sain idean ihan äsken selaillessani Tricia Guildin värikylläistä Pattern-kirjaa. Tänään koulu ei vielä ala. Ehkä ensi viikolla. Aloitammeko valkoisesta?

Tricia Guild on Designers Guildin luoja, äiti, Mam. Ruukkukuva on hänen kirjastaan Pattern. Ruukut ovat ihania ja minullahan niitä on 150 kappaletta.

Inka-värejä Trician kirjasta Pattern. Etnokulttuureissa värit ja kuosit muistuttavat hämmästyttävän paljon toisiaan. Saamelaisissa tai karjalaisissa kansallispuvuista löytää samoja elementtejä kuin tämän eteläamerikkalaisen naisen asusta. James Merrel on ottanut kaikki Pattern-kirjan kuvat. 

Pieni tarkennus

Väitin edellisessä postauksessa, että tiilitalo on kakkosasuntomme. Piti varmaan kirjoittaa: tiilitalossa sijaitsee kakkosasuntomme, pieni vuokrakaksio. Emme ole rikkaita, mutta sitäkin rakkaampia.

Laskiaissunnuntaita Tampereella

Pakkasusva peittää auringon. Kymmenet elleivät sadat ihmiset vaeltavat laskiaissunnuntaita viettämään Siilinkarille, jossa on pieni kahviteltta ja makkaragrilli. Majakka on pystytetty jo 1906. Aivan majakan lähellä vuonna 1929 tapahtui Suomen sisävesien suurin laivaonnettomuus: Kuru-laiva upposi Näsijärven selällä kovassa syysmyrskyssä ja vei mennessään 136 ihmistä.

   Siilinkarin majakka on mukavan kävely-, hiihto- tai luistelumatkan päässä Mustalahden satamasta Tampereella.

Aurinko yrittää puskea pakkasusvan läpi kirkastaakseen taivaan.

Toivottavasti pelastusrengas saa olla toimettomana jatkossakin.

Tiilitalo taustalla (oik.) on meidän kakkosasuntomme. Se on rakennettu entisen Wärjäämön tilalle aivan Tammerkosken rantaan. Täällä kirjoitin kolmannen kirjani Sisustus luo kodin, WSOY, 2007.

Vanhasta värjäämöstä on jäljellä enää sivurakennus muistolaattoineen.

Ja nyt kahville!