Nivea-lanseeraus

Ei päivää ilman uutta lanseerausta. Aamulla olin varsin mielenkiintoista luentoa seuraamassa Crowne Plaza -hotellissa. Luennon lomassa söimme aivan mahtavan aamiaisen, siitä kiitos keittiölle.
Dr. Harald Büttner Saksasta kertoi hämmästyttäviä asioita Nivean uusista  Pure & Natural -sarjan voiteista, jotka ovat saaneet tehonsa luonnonmukaisesti viljellyistä arganöljystä ja takiaisuutteesta. Voiteissa ei ole parabeenejä (säilöntäaine), silikoneja, keinotekoisia väriaineta tai mineraaliöljyjä.
Arganöljyä saadaan Marokosta. Takiaisuutteen on todettu torjuvan ryppyjä.
Tohtori sanoi, että voiteita käyttämällä voi näyttää jopa 10 vuotta nuoremmalta. Kuiskasin vieressä istuvalle toimittajakollegalle, että kohta sekään ei taida riittää. Keksikää voide, jolla näyttää 20 vuotta nuoremmalta!
Toisaalta, miksi pitäisi näyttää nuoremmalta?
Uskotaan tai sitten ei: tutkimuksissa todettiin Nivea Pure & Natural Anti -Wrinkle -voiteiden vähentävän ryppyjä ja juonteita huomattavasti neljän viikon säännöllisen käytön jälkeen. Mahtaakohan siihen yksi 50ml purtilo edes riittää? Epäilen.
Tuotteista onkin tarkoitus tehdä niin hyviä, miellyttävän tuoksuisia ja pehmeitä, että kuluttaja jää koukkuun ja ostaa jatkossa samaa tuotetta.
Kaukana on ajat, jolloin litteä ja pyöreä Nivea-rasva oli kodin ainoa voide. Toki sitä vanhaa ja rasvaista saa vieläkin. Mielestäni parasta Niveassa on sen ominaistuoksu; raikas ja puhdas.
Vaikka nykyajan voiteisiin tuleekin uusia aineosia, kuten nyt arganöljyä ja takiaisuutetta, vanha niveatuoksu on vielä juuri ja juuri aistittavissa. Pidän sitä hyvänä ja viisaana, sillä Nivea merkitsee tuttuutta ja turvallisuutta. Voiteet ovat vieläpä kohtuuhintaisia.
Esimerkiksi uudelle Nivea Visage pure&natural moisturizin day care -päivävoiteelle (huh, mikä sanahirviö) tulee hintaa  12,30 euroa. Ei paha vaan hyvä.

   Kauppoihin uudet Nivea-voiteet, deodorantit ja -meikit tulevat vuoden alussa.

                                         Arganöljy ja takiaisuute ovat uuden Nivea-voiteen "rypynpoistajat".

Vellit, puurot ja kiisselit sekaisin

Eilisessä postauksessani olin epähuomiossa kirjoittanut, että maitokiisseliin tulee mannaryynejä. No ei ainakaan meidän äiti niitä käyttänyt. Minulla meni vellit, puurot ja kiisselit sekaisin. Maitokiisseliin tulee maissijauhoja. Perunajauhotkin käyvät. Maitokiisselin voi valmistaa myös rasvattomasta maidosta, mutta punaisesta maidosta siitä tulee enemmän 'pannacottamaisempaa'.

Carpacciota ja pannacottaa

Italialaisessa ravintolassa kun olin, tilasin vaistonvaraisesti pieneen nälkääni carpacciota ja jälkiruoaksi pannacottaa espresson kera. Ohuen ohuet lihansiivut olivat käsittämättämän maukkaita yrttikastikkeen ja kapriksien kanssa. Sitruunanmehu terästi makunautinnon.
Carpacciota valmisti myös maan mainio kokki Antti Vahtera Huomenta Suomi -lähetyksessä viime torstaina. Tuntui hieman omituiselta ja fiiniltä valinnalta tavalliseksi arkiruoaksi tai edes juhlavaksi iltapalaksi. Mutta italialaisessa ravintolassa carpaccio menee täydestä.
Carpaccio-ruokalaji on nimetty italialaisen Venetsian koulukuntaan kuuluneen taidemaalarin, Vittore Carpaccion (1460-1525) mukaan. Taiteilija harrasti vaaleita,  lihanpunaisiä sävyjä.

Asetit tuotiin taskullisessa liinassa, jota käytettiin lautasliinana. Kätevää.

Pannacotta on italiaa, ja tarkoittaa suoraan käännettynä keitettyä kermaa. Onneksi sitä ei tarvitse nauttia kuumana! Pannacotta-kermavanukas on peräisin Piennolan alueelta. Suussa sulavaa vaniljalla maustettua jälkiruokaa tarjotaan hedelmä- tai marjakastikkeiden kera. Minulla oli kyytipoikana mansikkakastiketta. Vaikka pannacotta oli ihanaa, se ei kuitenkaan voittanut äitini bravuuria: maitokiisseliä, joka sekin on maustettu vaniljalla. Mitään muuta eroa noissa jälkiruoissa ei olekaan kuin se, että pannacottaan tulee liivatetta (josta en pidä) ja maitokiisseliin maissijauhoja. Meillä lapsuudessa maitokiisseli valutettiin kattilasta suureen matalaan Arabian kukkavatiin ja jäähdytettiin viileäksi avoimen ikkunan vieressä olevalla pöydällä. Päälle laitettiin suuria hillomansikoita. Kerran en malttanut odottaa, vaan popsin suurimman osan hillomansikoista suuhuni ja kiisseliin jäi vain punaiset märät pläntit. Olipa siinä äidillä paikkaamista.

 Pannacottan voittaa vain äidin tekemä maitokiisseli.
Nämä siis taannoiselta Kaunasin matkalta.

Kaj Franckin astiat luovat turvallisuutta ja henkivät nostalgiaa

Vaikka Kaj Franck ei enää elä, hänen muotoilunsa pysyy. Ensi vuonna tulee kuluneeksi 100 vuotta Kaj Franckin syntymästä. Sen kunniaksi Iittala laajentaa valikoimaa Franckin muotoilun klassikoilla, kuten Kartio-laseilla ja -maljakoilla, Teema-purtiloilla ja Ateenan aamu -lasiteoksilla.

Kilta-salissa järjestetyssä lehdistötilaisuudessa Oiva Toikka kertoili hauskasti työtoveristaan Kaj Franckista, joka oli hänen seinänaapurinsa Nuutajärvellä. Luovaa työtä tehneet miehet painoivat pitkää päivää kahdeksasta neljään ja leimasivat kellokortin, kuten muutkin työntekijät. Franck melkein asui Toikilla. Illat kuluivat televisiota katsellessa. Etenkin Peyton Place oli miesten suosikkisarja. Monet Nuutajärvellä luulivat Franckia Toikan poikien isoisäksi, koska Franck oli niin kiinni Toikkien arjessa.

Professorit Toikka ja Orvola, Franckin astioiden "päivittäjät", kertoivat, että Franck suunnitteli esineet itselleen ja hänen sarjatuotantonsa lähtökohtana oli käytännöllisyys. Hän piirsi astiansa perusmuodoilla: pallolla, neliöllä, kolmiolla ja suorakaiteella. Astioiden mittasuhteissa hän oli hyvin tarkka.
Muotojen ohella Kaj Franck oli tarkka myös kattausten värityksestä.

Päivi Jantunen, joka on varsinainen Nuutajärven lasitehtaan tietopankki, kertoi, että Kaj Franckin muotoilemat käyttöesineet olivat perintö, jonka hän antoi koko maailmalle, mutta uniikit taide-esineet hän antoi vain Nuutajärvelle.
"Jos sanotaan, että jokin on uniikki, sitä ei silloin ole kuin yksi kappale. Nuutajärvellä ajatellaan näin."
Kaj Franck oli uudistamassa suomalaisen keittiön talousastioita, jotka eivät 40-luvun lopulla lainkaan vastanneet muuta kehityksen kulkua. Franck mietti, mitä voisi tehdä kullalla kirjailulle astiastokomppanialle, jollainen löytyi joka kodista.  Hän päätti rikkoa sen ja murtaa esteet kaluston ja vaatimattomien keittiöiden astioitten väliltä. Syntyi Kilta-astiasarja 1952, jota seurasi Kartio-juomalasi. 70-80 -lukujen taitteessa Franck uudisti Kilta-sarjan, jolloin nimi vaihtui Teemaksi.

Kartio-lasisarja tulee uudelleen entistä värikkäämpänä. Väripaletissa on kuusi väriä: kirkas, punainen, turkoosi, lila, harmaa, ja vuoden 2011 uutuusväri rionruskea. Kartio-maljakon pelkistetty muoto on osa Franckin olennaisinta luomisajattelua.

Iittalan Market Insight Analyst Minna Saari kertoi, että kiireen ja tavarapaljouden keskellä merkityksellisten esineiden rooli korostuu. Esimerkiksi päivittäin käytettyjän astioiden lukumäärä on melko pieni. Saari puhuu lempiastioista, jotka muistuttavat usein antajastaan tai vievät meidät ajassa taaksepäin tärkeisiin muistoihin.
Nostalgiaa! Ja puhtaita muotoja! Tervetuloa Kaj Franckin iki-ihanat teemat ja kartiot!

Tämä joukko tietää paljon suomalaisesta muotoilusta, kulutuskäyttäytymisestä ja  rakkaimpien astioidemme synnystä.
Oikealla professori Heikki Orvola, joka vastasi uusien Franck-tuotteiden muodonannosta, hänen vieressään Franckin astioita tähän päivään päivittänyt professori Oiva Toikka, joka oli Franckin läheinen työkaveri ja seinänaapuri Nuutajärvellä, Toikan vieressä Nuutajärven tietopankki, tiedottaja Päivi Jantunen ja vasemmalla Iittalassa nykykäyttäytymistä tutkiva Minna Saari.
Tekstin lähteenä on käytetty Iittalan lehdistötiedotetta 20.10.2010 ja omia muistiinpanoja.

Kauniissa Kaunasissa Liettuassa

 Muutaman päivän visiitti naapurimaahan Liettuaan teki hyvää. Ensinnäkin mietin, olisiko Kaunasiin liikennettä lentokonelasteittain, ellei Ryanairilla olisi edullista ja suoraa yhteyttä Tampereen ja Kaunasin välillä? Tuskinpa. Kaunas on kirkkojen, kahviloiden ja kenkäkauppojen paratiisi. Lauantaisin vietetään häitä vanhan kaupungin Raatihuoneella. Häät toimivat liukuhihnaperiaatteella: yksi pari sisään ja toinen pari uunista ulos. Samppanjapulloja poksautellaan auki jo vihkipaikalla. Morsiusneitoja on useita, ja he ovat pukeutuneet samanlaisiin sinisiin leninkeihin.

Kaunasin kaupunkia.

Kesäinen sää siivitti tämän morsiusparin yhteistä taivalta.

Suku potretissa ja kohta poksahtavat samppanjapullot!

Limusiinit ovat yhtä pitkiä kuin Las Vegasissa ja morsiamet kauniita, hoikkia ja laitettuja kuin filmitähdet.

Sillalla sinetöidään rakkaudenvala. Kun riippulukko on asetettu sillan rautakaiteeseen ja lukko väännetty kiinni, avaimet heitetään jokeen ja sinne ne jäävät, forever.

Mustavalkoiset kuvat puhuvat enemmän

Innostuin penkomaan laatikoita. Löysin paljon mustavalkoisia kuvia. Kun olin nuori, värifilmiä toki käytettiin, mutta mustavalkoisia kuvia otettiin tarkoituksella. Mustavalkoiset kuvat puhuvat enemmän. Kuvaan jää vain olennainen.

                                                    Löysin ylioppilaskuviani, joista osa oli mustavalkoisia. Olen tässä jo 28-vuotias, sillä kirjoitin iltalukiosta. Olen monessa asiassa sellainen "myöhäissyntyinen". Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan!
Juha Rahkonen, kuva

Silmät ja suu yhtä hymyä.

 Nuoruuden dramatiikkaa. Tämä kuva otettiin hautausmaalla. 
Jorma Puusa, kuva

Turistina kotikaupungissa

Joskus olisi terveellistä olla turistina kotikaupungissaan ja mennä vaikka vain yhdeksi yöksi hotelliin. Minä valitsisin Kämpin (jos olisi varaa). Jokaista kirjaani olen käynyt juhlistamassa Kämpin baarissa kuoharin kera. Siitä on tullut ylellinen tapa. Kirjanjulkistamistilaisuudesta Kämpin kautta kotiin Katajanokalle. Kirjoja ei ilmesty niin usein, etteikö tuohon olisi varaa. Jos jäisi  hotelliin, voisi käydä lähellä olevissa kaupoissa ikkunaostoksilla ja kyllästyä kerralla kauniisiin tavaroihin. Yö Marskin sviitissä ja aamiainen sänkyyn. Minussa asuu  yhä se toinen, luksuselämään mieltynyt puoli. Se on perua vanhoilta ajoilta, jolloin tuhlasin rahaa, aikaa ja elämää. Tietäähän sen, miten siinä käy. Tulee järkiinsä ja ymmärtää, että oikea tai sanotaan nyt rehellisesti:  toinen elämä on muualla. Vaikka metsässä. Siellä missä honkia humisee.