Tänään tuli testattua, miten onnistuu ruoan syöminen basalttikiviltä.
Hyvinhän se sujui, mitä nyt sorbetti hieman suli liikaa ja valui pöytäliinalle. Basalttikivet joko kylmennetään tai kuumennetaan tarjottavan ruoan mukaan.
Lämmin pääruoka, Viskilän tilan luomukukko, painesyltty ja paistettu ohra tuli tulikuumalla lautasella, jälkkäri: porkkakakku, valkosuklaamousse ja sorbetti luonnollisesti kylmennetylllä.
Kivet kattauksessa ovat sitten lyöneet itsensä läpi. Mustalla litteähköllä kivellä oli voita, mikä ihan kiva idea. Samanlaista kiveä olen itse käyttänyt tätä aikaisemmin pöydällä koristeena ja kesällä ulkona pitämässä pöytäliinaa paikoillaan, itse asiassa kiviä on ollut neljä, joka nurkassa.
Ruokailupaikka oli Mariella-laiva. Viking Linen Food & Design -kilpailun voittajamenuun kuuluu viisi ruokalajia. On maa-artisokkasosetta kolmen pienen alkuruoan kera, kurpitsarisottoa, paistettua lampäänkääpää, haukea kolmella tavalla, luomukukkoa Viskilän tilalta, painesylttyä ja paistettua ohraa ja porkkakakkua, valkosuklaamoussea sekä Ålvados-sorbettia.
Viineinä esim. Julischer Riesling 2009, Martinborough, La Misse di Candialle Chianti Classica 2009, Julicher Sauvignon Blanc 2010, Julicher Pinot Noir 2009 ja Chateau Carsin "Cadillac" 2007.
Kyllä kelpasi nauttia!
Voi oli tarjolla kiven päällä. Lautasliinan ympärille oli kiedottu tervanaru. Ihana tuoksu.
Niin, voittajamenu on tarjolla Viking Linen Food Garden -ravintoloissa 1.11.-16.12.2012.
18. lokakuuta 2012
4. lokakuuta 2012
Lomailun kaipaus
Eihän siitä ole kuin kaksi viikkoa, kun vielä istuskelin auringon alla palmujen huojuessa vieressä. Edessäni maailman isoin fetasalaatti, jossa paljon suussa sulavaa fetajuustoa, kapriksia, mustia oliiveja ja erilaisia salaatteja. Lomailun kaipaus on nyt läsnä.
4. syyskuuta 2012
Suussa sulavia sapuskoja
Tänään kun olisi pitänyt kiirehtiä työnteossa, en sitten millään pystynytkään. Kesken jutunteon rupesin tekemään lounasta, vaikka ei ollut vielä oikein lounasaikakaan. Olisin varmasti tehnyt vaikka suursiivouksen ennen kuin jatkanut kirjoittamista. Minä olen hyvä keksimään tekemistä, kun pitäisi tehdä jotain ihan muuta. Olen myös hyvä tekemään olemattomasta tarvikemäärästä monipuolista herkullista ruokaa. En tiedä, voisinko tarjota esimerkiksi tänään tekemääni sieni-sipuli-kesäkurpitsa-makaroni-söpötystä kenellekään ystävälleni - en ehkä edes kumppanilleni, sillä aina tuntuu, että muille tarjottavan ruoan pitäisi olla jotenkin erikoista ja erilaista - pelkkää kasvisruokaa nyt ei ainakaan...
Kantarellit ja tatti jääkaapista. Pannulle, veden haihdutus ja öljyä sekaan. Hieman keltasipulia ja kesäkurpitsanpaloja joukkoon, freesausta, joukkoon mustapippuria myllystä ja ripaus karheaa merisuolaa. Olin laittanut edellisellä viikolla mintunlehtiä pakastimeen, joten otin sieltä pari lehteä ja viimeistelin niillä ruoan. Niin, pitihän tietenkin ne makaronit keittää. Ohoh, miten hyvää! Ihan superhyvää. Miten jokin ruoka voi ollakin niin hyvää.
Otin kaapista syvän antiikkilautasen, joka on varustettu liiloilla kukilla. Kauniilta lautaselta syötynä ruoka maistuu vielä paremmalta.
Sitten aloin tehdä työtä, kirjoitustyötä, ja menikin peräti kaksi tuntia kunnes teki mieli kahvia ja jotain kahvileipää. Eihän sellaista ollut. Oli kuitenkin ranskanleivän viipale, jonka kastoin maidossa ja paistoin voimariinissä. Päälle kaavin purkista viimeiset edellisen vuoden karviaismarjahillon jämät, ja asetin päälle sunnuntaina keräämiäni mustikoita ja puolukoita.
Koristeellinen lautanen, vanhat asetit ja retrokahvikuppi viimeistelivät iltapäiväkahvitteluni. Köyhä ritari, todella köyhä, kun ei ollut edes kananmunaa maidon sekaan laittaa puhumattakaan päälle pantavasta kermavaahdosta. Sitä en kyllä olisi laittanut, vaikka kermaa olisi ollutkin. Jossain menee raja.
Loppupäivä sujui mainiosti, sillä pienet hetket herkkujen ja kattausten parissa loivat arkipäivääni sopivaa estetiikkaa. Kannattaa kokeilla.
Kantarellit ja tatti jääkaapista. Pannulle, veden haihdutus ja öljyä sekaan. Hieman keltasipulia ja kesäkurpitsanpaloja joukkoon, freesausta, joukkoon mustapippuria myllystä ja ripaus karheaa merisuolaa. Olin laittanut edellisellä viikolla mintunlehtiä pakastimeen, joten otin sieltä pari lehteä ja viimeistelin niillä ruoan. Niin, pitihän tietenkin ne makaronit keittää. Ohoh, miten hyvää! Ihan superhyvää. Miten jokin ruoka voi ollakin niin hyvää.
Otin kaapista syvän antiikkilautasen, joka on varustettu liiloilla kukilla. Kauniilta lautaselta syötynä ruoka maistuu vielä paremmalta.
Sitten aloin tehdä työtä, kirjoitustyötä, ja menikin peräti kaksi tuntia kunnes teki mieli kahvia ja jotain kahvileipää. Eihän sellaista ollut. Oli kuitenkin ranskanleivän viipale, jonka kastoin maidossa ja paistoin voimariinissä. Päälle kaavin purkista viimeiset edellisen vuoden karviaismarjahillon jämät, ja asetin päälle sunnuntaina keräämiäni mustikoita ja puolukoita.
Koristeellinen lautanen, vanhat asetit ja retrokahvikuppi viimeistelivät iltapäiväkahvitteluni. Köyhä ritari, todella köyhä, kun ei ollut edes kananmunaa maidon sekaan laittaa puhumattakaan päälle pantavasta kermavaahdosta. Sitä en kyllä olisi laittanut, vaikka kermaa olisi ollutkin. Jossain menee raja.
Loppupäivä sujui mainiosti, sillä pienet hetket herkkujen ja kattausten parissa loivat arkipäivääni sopivaa estetiikkaa. Kannattaa kokeilla.
26. heinäkuuta 2012
Wau, koruja ja purkkeja kirppikseltä!
Vaikka olen asettanut itselleni kirpputorikiellon, en voinut vastustaa tänään kurkistamasta, mitä Virroilla Pirkanmaalla oleva WaudeShop pitää sisällään. Ostelin vaikka mitä. Tässä muutama edullinen löytöni. www.waudeshop.fi
19. heinäkuuta 2012
Makuuhuoneen uutta tyyliä
Tampereen Asuntomessuilla bongasin tällaisen makkarin. Aikas kiva. Valokuvasuurennuksessa komeilee Finlaysonin Palatsi. Tekstiilit ovat Finlaysonin.
16. heinäkuuta 2012
Kesäkodin lumo
Huomasinpa, että viimeisin kirjani Kesäkodin lumo (WSOY) on tarjouksessa Uudet Kirjat -kirjakerhossa hintaan14,90 € (Norm.hinta 42,40 €). Kirjan mainosteksti: Kesäinen lifestyle-, sisustus- ja ideakirja. Nautinnon aiheita, rentoutumista. elämyksiä, hyvää ruokaa sekä juhlamieltä suomalaisissa kesäkodeissa. "Kirjan kuvat luovat viehkon tunnelman." Silja Aitoaho, Kaleva. Täytyypä tässä itse nostaa hieman häntäänsä; tekstin kirjoittamisen lisäksi olen ottanut tämän kirjan kaikki kuvat.
10. heinäkuuta 2012
Sataa, sataa, voi kukkiani!
Monta päivää jo sadetta. Pionit saivat nauttia auringosta vain pari päivää. Sitten tulivat sateet, ja kukat värjöttelevät nyt täydellä painollaan tukiköyden varassa - ilman sitä ne kaatuisivat. Päivänliljat ja akilleijat portaiden molemmin puolin sen sijaan pysyvät pystyssä niukin naukin ilman apukeinoja. Samettikukat mustuvat. Tule, tule jo aurinko! Päivänvarjon alla voi kuitenkin nauttia aamiaisen melkein kastumatta. Seurana Lumi, uskollinen ystäväni vailla vertaa.
17. kesäkuuta 2012
Retro-skootteri
Päätin taittaa kesämatkat mökiltä kylälle skootterilla ja millä sellaisella! Pinkki retroskootteri kerää kyllä katseita, mutta harmi, kun se kulkee niin hitaasti, saan ajaa ekat 300 km vain 30 km/h, eikä tilanne paljon parane huollon jälkeen. 40-45 km/h on sitten maksimi. Siinä tuntee olevansa tien tukkona. Autot hurjastelevat ohi melkoisen läheltä, mutta pelkäämään en ala.
Yllättävän vaikeaa muuten on ajaa skootteria, kun menopelissä on niin kapeat renkaat ja jäykkä ohjain ja kääntösäde.
Ja hei, ei sitten äkkijarrutuksia ilman pakottavaa tarvetta. Kun sen muistaisi, ettei lentäisi nokalleen. Minulla on ollut ajokortti sata vuotta, mutta autolla ja skootterilla ajo ovat kaksi täysin eri asiaa. Ymmärrän hyvin, miksi mopokorttia ja koulutusta tarvitaan.
Kuva on poseeraus. Ajaessa minulla on tietenkin kypärä päässä ja muukin ajovaatetus kohdallaan.
Yllättävän vaikeaa muuten on ajaa skootteria, kun menopelissä on niin kapeat renkaat ja jäykkä ohjain ja kääntösäde.
Ja hei, ei sitten äkkijarrutuksia ilman pakottavaa tarvetta. Kun sen muistaisi, ettei lentäisi nokalleen. Minulla on ollut ajokortti sata vuotta, mutta autolla ja skootterilla ajo ovat kaksi täysin eri asiaa. Ymmärrän hyvin, miksi mopokorttia ja koulutusta tarvitaan.
Kuva on poseeraus. Ajaessa minulla on tietenkin kypärä päässä ja muukin ajovaatetus kohdallaan.
12. kesäkuuta 2012
Maatilamatkailua Mallorcalla
Ei rantaloma. Ei muita turisteja. Ei turistirysiä. Ei kallista turistiruokaa. Ei mitään, mikä aiheuttaisi lomastressiä. Tulisiko sinulle mieleen valita lomapaikaksi Mallorcan maaseudulla, keskellä peltoja oleva maatila? Minulle tuli enkä katunut.
Etsin netistä kolme kuukautta erilaista lomapaikkaa ja vihdoin löysin 1200-luvulta peräisin olevan, alkuperältään arabialaisen maatilan, jonka kivinen päärakennus kätki sisäänsä luksuslinnan.
Viikko tällaisessa paikassa on hunajaa sielulle ja mielelle.
Maatilan nimi on Finca Sa Cova Vella. Mallorca, tuo unelmien lomasaari toi jo lähes kaiken nähneelle himoturistille jotain aivan uutta. Kokemus, jonka tahtoo kokea toisenkin kerran.
Finca Sa Cova Vella -tilaa on hallinnut sama suku jo 15 sukupolven ajan.
Ovien ja ikkunoiden takana on viileää, vaikka ulkona olisi 30 astetta.
Talon edusta on simppelin kaunis.
Tien päässä odottaa rauhaa rakastavan lomailijan paratiisi.
Kuivan maan kaunotar.
Terra.
Hiekkatien nostalgiaa.
Kukkia, joita en saisi kasvamaan omassa puutarhassa.
Kärryjen viimeinen leposija.
Barbecue joka ilta.
El Cotoa Finca Sa Covassa.
Ja mitä ihanuudesta sai maksaa? Kahden hengen lomresidenssi maksoi 65 e/vrk. Ei paha. Ja lennot Norwenianilta n. 75 euroa per sivu hengeltä. Tällaista sen matkustelun ja lomanvieton olla pitää.
Uima-allas ja aurinko!
Etsin netistä kolme kuukautta erilaista lomapaikkaa ja vihdoin löysin 1200-luvulta peräisin olevan, alkuperältään arabialaisen maatilan, jonka kivinen päärakennus kätki sisäänsä luksuslinnan.
Viikko tällaisessa paikassa on hunajaa sielulle ja mielelle.
Maatilan nimi on Finca Sa Cova Vella. Mallorca, tuo unelmien lomasaari toi jo lähes kaiken nähneelle himoturistille jotain aivan uutta. Kokemus, jonka tahtoo kokea toisenkin kerran.
Finca Sa Cova Vella -tilaa on hallinnut sama suku jo 15 sukupolven ajan.
Ovien ja ikkunoiden takana on viileää, vaikka ulkona olisi 30 astetta.
Talon edusta on simppelin kaunis.
Tien päässä odottaa rauhaa rakastavan lomailijan paratiisi.
Kuivan maan kaunotar.
Terra.
Hiekkatien nostalgiaa.
Kukkia, joita en saisi kasvamaan omassa puutarhassa.
Kärryjen viimeinen leposija.
Barbecue joka ilta.
El Cotoa Finca Sa Covassa.
Ja mitä ihanuudesta sai maksaa? Kahden hengen lomresidenssi maksoi 65 e/vrk. Ei paha. Ja lennot Norwenianilta n. 75 euroa per sivu hengeltä. Tällaista sen matkustelun ja lomanvieton olla pitää.
Uima-allas ja aurinko!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)