PAULAN PAIKKA * PAULA'S SPOTLIGHT

Kalaa ja lomamuistoja Los Gigantesin satamassa

2012-01-17T13:32:00.000+02:00

Etelänlomilla voisin syödä joka päivä kalaa. Varsinkin sardiineja. Niitä saa aina tuoreina. Kokki näyttää yksilöt ennen kuin siirtää ne paistettaviksi. Kalat ovat näyteikkunassa jääpedin päällä. Sardiinien kanssa tarjottiin salaattia ja öljy-vinaigrette -kastiketta, joka oli maustettu valkosipulilla ja yrteillä. Sardiinit maksoivat ainoastaan 5 euroa annos. Ei paha.
Toisena päivänä tilasin daradaa eli kultaotsa-ahventa. Se maksoi jo 20 euroa, mutta riitti kahdelle. Antipastina tuli kysymättä marinoituja munakoisoja. Niistä laskutettiin 5 euroa. No menköön, sillä munakoisot olivat käsittämättömän herkullisia.
Daradan kanssa halusin tyypillisiä espanjalaisia papas-perunoita ja paljon salaattia.
Ruokailin ulkona aivan satama-altaan vieressä. Kukapa menisi lounaalla sisätiloihin, kun kerrankin voi keskellä talvea istua ulkona auringon lämmössä. Kiva oli ruokailun ohessa katsella muita turisteja, satamaelämää ja laivoja.

Meren antimet houkuttelevat ikkunassa.

Italialaisessa ravintolassa juodaan tietenkin italialaista viiniä.

Ei lounasta sisätiloissa vaan kadulla kaiken keskellä.

Raikas hedelmäinen valkoviini sopi hyvin dorina-kalan kanssa.

Marinoituja munakoisoja antipastiksi.

Dorida-kala, salaatti ja papas-perunat. Voiko parempaa toivoa?

Yrttiöljy-vinaigrette -kastike käy niin salaatin, leivän, kalan kuin perunoidenkin kanssa.

Tässä lopputulos.

Los Gigantesin satamassa on monia hyviä kala- ja tapasravintoloita.

Ruokaillessa voi ihailla jahteja.

Satamasta täytyy jaksaa kiivetä rinteillä olevaan hotelliin.

Menu, joka miellyttää minua.

Sardiinit talon tapaan.

Uuden vuoden toive

2011-12-31T19:35:00.000+02:00

Tuokoon uusi vuosi sydämiimme paljon lämpöä, rakkautta ja rauhaa ja sellaista aitoutta, mikä lapselle on niin luonnollista.

Agaeten rinteillä

2011-12-20T23:18:00.000+02:00

Taannoiseen lomamatkaani sisältyi patikkaretki Kanariansaarten länsirannikolla sijaitsevan Agaeten pienen kylän vuorille. Nousin noin puoleen väliin matkaa ja sekin oli minulle liikaa. Kuvassa olen vasta ensimmäisellä nyppylällä ja jo päätä huippaa. Minulla on tosi paha korkeanpaikankammo: en voi nousta kuin ensimmäiselle taloustikkaan askelmalle, toinen on jo liikaa...Jätin tosiaan leikin kesken ja tulin alas vuorilta polvet koukussa ja paikoin jopa istumalla valuen. Hienoa!

Luksusmatkalle hiekan mukaan

2011-12-14T16:01:00.000+02:00

Kävin tänään matkatoimisto Select Collectionissa Bulevardi 28:ssa. Upea matkatoimisto! Tuntui kuin olisi ollut jo matkalla. Palmuja, suuria ruukkuja, patsaita, divaaneita, palvelualttiita ja tietäviä virkailijoita, mutta parasta olivat suuret lasipurkit, joiden sisällä oli eri kaukomaiden rantakohteista noukittua hiekkaa. Eli voit hiekan perusteella valita kohteen!
Valkoisinta ja hienointa hiekkaa löytyi Mauritiuksen purkista. Sinne. Tai sanotaanko, että tekisi mieli.
Tässä matkatoimistossa voisi hyvin käydä haaveilemassa, jos juuri nyt ei tilaisikaan matkaa. En usko, että poiskaan heittäisivät rahatonta matkailijaa...

http://www.selectcollection.com/

Lumia laiskottaa, vaikka pitäisi touhuta

2011-12-13T17:04:00.002+02:00

Tervehdys kaikille pitkästä aikaa. Elämä kulkee. Ihmisiä syntyy. Ihmisiä kuolee. Olen jättänyt ikuiset hyvästit veljelleni. Nuku veli, nuku tähti, helmassa päivän.
Lumi-kissani on ollut mainio lohduttaja surussa. Kehräyksen kuunteleminen on hyvin terapeuttista. Kun Lumi tallaa rintaani vasten, tunnen, että hän haluaa auttaa, saada ajatukseni pois murheesta tunteakseni elämän lämmön ja päivän riemun.
Lumia on alkanut sitä enemmän laiskottaa, mitä lähemmäksi joulu hiipii. Kun pitäisi touhuta, herra painuu päiväunille porontaljan syliin. "Hopi hopi", hän minua käskee. Ei kai sitten auta muu, kuin tarttua luutturättiin.
Hyvää joulumieltä toivotamme Lumin kanssa yhdessä. Miau, greeeeegreeeee.

Shotover jet -kyytiä

2011-09-29T19:20:00.002+03:00

Selasin vanhoja matkakuvia. Löytyi certificate shotover-jetteilystä. Paikka: Queenstown, Uusi-Seelanti. Päätöntä menoa täydellä vauhdilla kohti rantakallioita ja viime hetkellä väistö. Sitähän se oli. Kuskilla ei päätä pakottanut. Minulla kyllä hieman risteilyn jälkeen.
Certificate: Thank you for joining me aboard the World´s most exiting Jet Boat ride. It was my pleasure to be your host. Steve Holden, Shotover Jet.

Tässä ajon jälkeen terveiset kameralle.

Minä ja suuri rakkauteni. Lovebirds.

Ipekkedinin Bulut, turkkilainen van * Ipekkedinin Bulut, turkish van

2011-09-23T14:00:00.000+03:00

Lumi on rodultaan turkkilainen van. Hänen sukujuurensa ovat siis Turkissa Van-järven rannalla. Ilmankos Lumi rakastaa vettä ja vesileikkejä. Maalla häntä erityisesti viehättävät purot ja ojat, joiden pohjia pitäisi kaapia käpälillä.
Tässä muutama tuore kuva Lumi-pojasta, joka on suurmenestystä kilpailuissa niittäneen Birinci Bebekin eli Miken velipoika. Meidän näyttelykäynnit jäivät lyhyeen, koska Lumi ei viihdy näyttelyiden melussa. En sitten viitsinyt häntä rääkätä ja viedä väkisin. Lumi-poika kelpaa mammalle ilman sertifikaatettejakin. Hän on tässä onnellisena ja mietteliäänä omalla pihalla Katajanokalla.
Lumi´ja Paula lähettävät hyvän viikonlopun toivotukset kaikille kavereille, erityisesti Leenalle ja pojille.

Maanläheistä

2011-09-20T11:53:00.001+03:00

Poimin Habitaresta muutamia esimerkkejä maanläheisistä sisustuselementeistä. Tekeekö silmälle hyvää vai huonoa? Oletko jo kyllästynyt sisustuksien ruosteeseen, kuluneisiin pintoihin, maitotonkkiin, varastolaatikoihin ja raakalautaseiniin? Täytyykö pitsiverho tehdä uudelleen? Entä pörrömatto? Voisihan uusi olla reilusti ja sataprosenttisesti uusi. Usein onkin, mutta mikä siinä on, että uusi pitää tarjota vanhalla rekvisiitalla höystettynä.

Iittalan astiat esillä vanhan rekvisiitan kera.

Mosa Interiorsin ruosteinen peltiseinä.

Osaisitko kutoa lampunvarjostimen? Mosa Interiors.

(Tehdas)työntekijöiden vaatekaapit a´480 e. Mosa Interiors.

Finlaysonin kangas ja kivenmurikat.

Tapio Anttilan suunnittelema seinäelementti, jonka materiaali on tuohi.

Läpikuultavissa verhokankaissa on syksyn sävyt. Vallila Interior.

Verhon pitsikudosta. Vallila Interior.

Matot ovat nyt pörröisiä, kuten 70-luvulla.

Ruosteella sävytettyä.

Kiitos metsä!

2011-09-11T11:18:00.000+03:00

Suuri herkkutatti oli täysin puhdas ilman madon matoa.

Omenoista valmistin jälkiruoaksi paistoksen (omenaviipaleita, fariinisokeria ja kanelia).

Uskaltauduin eilen metsään. Miksi niin uskaltauduin? Siksi, koska nyt on pahin hirvikärpäsaika. Tiedän kuitenkin paikan, missä ei ehkä ole noita vihonviimeisiä otuksia. Pieni rinnepläntti maantien ja järven välissä. Missä ei ole hirviä, ei ole hirvikärpäsiäkään. Kantarelleja sen sijaan löytyi ja yksi suuri herkkutatti. Kuivasin siitä puolet ja toisen puolikkaan viipaloin ohuiksi siivuiksi ja paistoin iltapalaksi luomuvoissa. Aaah!
Kantarelleista haihdutin veden ja laitoin pakkaseen. Kiitos metsä, kiitos pieni hirvikärpäsvapaa maapläntti.

Blossailua

2011-09-07T16:19:00.001+03:00

Blossa-pulloja odottamassa glögiaikaa.

Blossan rekvisiittaa. Muuten, ihan kuin minun sisustuksistani.

Secondhand-puodissani oli myynnissä melko samannököinen tynnyri.Taidankin säästää.

Buena vista social club!

Kaffebönor från El Salvador.

Sekoittamalla eri papuja syntyy paras kahvi tai tässä tapauksessa glögi.

Luontevaa on, että kahvinmakuinen ja espresson näköinen glögi tarjoillaan espressokupista.

Frozen cheesecake och pepparkaksandwich.

Blossa med kaffetryffel.

Ei se vielä tule ennen kuin on joulunaika. Blossa nimittäin. Mutta kun tulee, tulee tänä vuona tismalleen minun makuuni, nimittäin kahvinmakuisena. Blossan uusi maku julkistettiin Tukholmassa eilen. Olin paikalla hörppäämässä kupin kuu... ei kun haaleaa - blossa nimittäin tarjoiltiin espressokupista huoneenlämpöisenä. Blossassa maistuvat El Salvador ja Arabica-pavut. Edellisinä vuosina Blossa on maistunut mm. saframille, klementiinille ja mustikalle.
Myös Blossa-pullo saa joka vuosi uuden ulkomuodon. Tänä vuonna tyylikkään pullon muotoilusta vastaa Jensen Pamp McCann -designtoimisto.

Tidigare år har Blossa smaksatts med bland annat saffran, clementin och blåberg. 2011 kommer smakinspirationen från en välkänd dryck - kaffe. "Vi har testat kaffebönor med ursprung från världens alla hörn och vi fastnade för Arabicabönan från familjen Menendez odling i El Salvador", säger Åsa Orsvärn, chief blender på Blossa.
Juoma sopii erittäin hyvin tarjoiltavaksi suklaisten leivonnaisten kanssa
joko lämpimänä tai kylmänä. Åsa suosittelee kuitenkin juoman tarjoiltavaksi huoneenlämpöisenä.
Blossa 11 passa utmärkt till mörk choklad med hög kakaohalt. Glöggen smakar utmärkt varm såväl som kall, men Åsa föredrar den rumstempererad.
Blossa-flaskan får varje år ett nytt utseende och 2011 står designbyrån Jensen Pamp Mcann bakom formgivningen.

Puutarhan lumoissa

2011-09-04T14:53:00.000+03:00

Vielä kannattaa viettää aikaa puutarhassa ja nauttia ystävän tuomasta kotiviinistä lyhtyjen tuikkeessa.

Kesän muistoja * Summer memories

2011-08-30T14:30:00.000+03:00

Tampereen keskustorin kukkaloistoa.

Kesäaamua viiden aikaan.

Pulahdus usvaiseen veteen pudottaa unihiekat silmistä.

Auringonkukkapelto Ruovedellä.

Hyvää päivää, toivottaa auringonkukka. Kiitos samoin!

Pian tarvitaan taas villasukkia. Olisihan tässä joutavia.

Tampere on kaunis kaupunki. Vieläkin kauniimmaksi kaupungin tekevät lukuisat kukkaistutukset ja -asetelmat. Vielä ne kukoistavat, mutta totuus on se, että kesä päättyy ja pian kukatkin ovat kesän muistoja. Heinäkuiset punaiset auringonnousut usvaisen järven ylle ovat nekin enää muisto vain. Kiitos kesä. Kiitos, että jätit muistoja, joihin on hyvä palata. Auringonkukat, kukkikaa, jaksakaa vielä ilonamme.

Makeat juhlat

2011-08-02T13:28:00.000+03:00

Ystäväni täytti vuosia. Järjestimme hänelle juhlat. Minä tein boolin. Siihen tuli mansikanmakuista Fresita-kuohuviiniä, Peachtree-likööriä, limenmehua ja poreilevaa kivennäisvettä. Koristeeksi ja mauksi laitoin mintunlehtiä ja limelohkoja.
Ihanan raikasta ja kevyttä. Eikä tullut päänsärkyä! Boolin terästäminen on vanhanaikaista.

Kaupanpito joskus yllättää

2011-07-28T20:57:00.002+03:00

Secondhand-puodissani sattuu ja tapahtuu. Eilen kävi porukkaa kuin pipoa (huono ilmaus hellesäällä...) ja kauppaakin tehtiin. Tänään oli sään puolesta samanlainen päivä eikä asiakkaita käynyt kuin murto-osa eiliseen verrattuna. Kaupan kauppaa en tehnyt. Ei euroakaan tullut. Eilen monen mielestä puodissa olisi ollut vaikka miten paljon ostettavaa. Tänään kuulin jonkun murahtavan ohi kulkiessaan, ettei "tuolla puodissa ole mitään ostettavaa". Sanotaan, että asiakas on aina oikeassa. Niin kai sitten. Jokaisella on makunsa enkä väitäkään, että minun makuni olisi kaikille se oikea. Hauskanpitoahan tuo puotipuksuna olo on, ei mitään ryppyotsaista vääntämistä.

Astioita, tabletteja ja harsomaailmaa.

Kankaita, ruukkuja ja tapetinpaloja.

Vanhanajan peltitarjottimia.

Retrokynttilänjalkoja.

Kattilankansia ja kattiloitakin.

Hulmuavia helmoja ja kannettavaa.

Näissä satiinisaappaissa olen tepastellun Pariisin taivaan alla.

Taidetta koteihin

2011-07-27T15:44:00.000+03:00

Ruoveden laivaranta.

Kävinpä taidenäyttelyn avajaisissa Ruoveden viljamakasiinissa. Paikallinen taiteilija Mika Rajalampi oli ammentanut maalauksiinsa aiheet läheltä, omalta paikkakunnalta. Laivaranta, hautausmaa, Muroleen-koski, Helvetinkolu... Sillä tavalla hän kokee parhaiten tavoittavansa yleisön. Mika uskoo maisemamaalaukseen voimaan. Hän on impressionisti suuren esikuvansa Monet'n tapaan. Mika on hyvällä tiellä. Näyttely on avoinna elokuun 7. päivään saakka.

Mika Rajalampi ja hautausmaan kuuset.

Purjeveneet auringon laskiessa.

Avasin kesäpuotini, tervetuloa!

2011-07-21T13:15:00.000+03:00

Vihdoinkin, kuukauden jälkijunassa, sain avatuksi kesäpuotini Ruukku & Runeberg secondhandin Ruovedellä Laivarannantiellä. Puoti toimii Ritoniemen kartanon entisessä pehtoorin torpassa. Tarjolla on hämmästyttävän kauniita käsinmaalattuja kiinalaisia sisustusruukkuja, jotka ovat olleet näyttelyissä ja kuvauksissa ja siirtyneet omistukseeni kaksi vuotta sitten.
Tietenkin secondhand-puodissani on myös myytävänä ihan kaikkea vanhaa ja kaunista; pitseistä sisustuskankaisiin, kirjoista äänilevyihin, mummonvaatteista astioihin ja vanhoista suksista rautaromuihin.
Romuromantiikkaa siis.

Kesäkuvia olopaikoista

2011-07-09T17:12:00.000+03:00

Kuvasin myös takapihan, jonne olen rakentanut aamiaispaikan. Pari isoa roskiksesta löydettyä tallinovea lattiaksi, kaksi roskiksesta noukittua ja valkoiseksi maalattua tuolia istuimiksi, roskiksesta löydetty työpöytä (ilman laatikoita) pöydäksi, liiteristä löytynyt, jo unohtamani kaislamatto jalkojen alle, roskiksesta (ihan totta, kohta ette usko, että olen todellakin löytänyt nämä tavarat roskalavalta tuosta aivan läheltä) kaksi rottinkipallia kukkaruukkujen alle, vahakangasliina pöydän päälle, parikymmentä euroa maksanut sininen aurinkovarjo ylle ja kyllä pitäisi olla viihtyisää...

Tässä Lumi ei vielä tiedä, että pian otan hänestä kuvan.

Tässä tietää ja pani nenänsä ja silmänsä käpälän suojaan.

Asuntovaunun takana pilkottava huvimajan torni on vielä talven jäljiltä verhot ikkunassa. Imuroimisurakka edessä ja sen jälkeen yömajaksi loppukesäksi.

Hellepäivän puuhia

2011-07-09T16:02:00.000+03:00

Ukkonen jyrähtelee kaukana. Pilvet lähestyvät. Aurinko polttaa. Tässähän ehtii käydä hankkimassa kesäkukat lähikaupasta. Nyt ne ovat kohtuuhintaisia. 10 kpl pieniä samettiruusuja maksoi viitisen euroa, 3 kpl koristetupakkaa sai noin kuudella eurolla. Ostin kaksi satsia kumpaakin. Multaa ei tarvinnut ostaa, koska joku oli laittanut hyvää multaa roskiin Fiskarsin pikkulapin kanssa! Voi tätä maailman tyhmyyttä.
Poimin sitten puoli litraa metsämansikoita ihan tästä pihasta. Mansikoiden jäljille pääsin niiden levittämän tuoksun perusteella. Uskomaton, makea kesäntuoksu.

Viimeiset pionit toin tuvan maljakkoon.

Rakas mökki kesäasussaan.

Lähemmäs vielä...

Päivän ruoka: ihana salatti, jossa mukana mustia kreikkalaisia oliiveja.

Metsämansikat ovat hullaantuneet kasvamaan isoiksi ja meheviksi.

Lounaaksi keitin uusia perunoita ja tein salaattia, johon keitin kananmunan. Laitoin sekaan aitoja kreikkalaisia mustia oliiveja. Mausteeksi merisuolaa ja yrttipenkistä mäkimeiramia. En vielä ehtinyt istahtaa päivänvarjon alle löhöämään. Ehkä keitän kohta kahvit ja menen ihailemaan aikaansaannoksiani.

Lumoavia pioneja, päivänliljoja ja akilleijoja

2011-06-27T14:26:00.000+03:00

Jätin puutarhani kukkimaan palatessani Helsinkiin töihin. Kaikki perennat kukkivat yhtä aikaa, pionit, akilleijat, päivänliljat ja kurjenmiekat. Kun seuraavan kerran menen mökille, kukinta on loppu. Haikein mielin työskentelenkin täällä kimppu tuoksuvia pioneja olohuoneen pöydällä. Mökin nurkalle oli kasvanut myös melkoinen ahomansikkamaa. Muutama mansikka oli jo kypsä. Voi sitä makuelämystä.
Teimme taas uskomattoman löydön roskikselta. Siellä oli vihreät isot tallinovet. Lainasimme naapureilta peräkärrin ja kuljetimme ovet takapihallemme aamukahvipöydän ja tuolien alle. Kestää minkä kestää.
Otin kissojen ystäville muutaman kuvan Lumista, omasta pusipojastani. Kenen muun mielestä Hän on komea?

Lumi Helsingin Katajanokalla omalla pihallaan, mutta naapurin pihatuolissa.

Lumi katselee katolle västäräkin perään.

Mitä mietit, Lumi-poika?

Lumi on mamman pusipoika.

Merimies on aina (m)erimies

2011-06-18T23:24:00.001+03:00

Seurasin erästä merimiestä Kreikassa laivamatkallamme. Tosi ahkerana hän juoksi köysien kanssa satamasta lähdön ja satamaan tulon aikana. Kerran hän huilasi hetken. Sen ikuistin kameraani. Hän oli selvästi ylpeä työstään, aluksestaan ja maastaan, köyhästä? Kreikasta.

Kymmeniä metrejä laivan köysiä.

Verkot odottavat veteenlaskua. Saalis syödään illalla kalaravintolassa.

Hetken huilaava kreikkalainen kansimies.

Sentti ajatuksestasi, kreikkalainen.

Kuvia Kreikasta, elämisen tyyliä - Photos of Greece, Style of life

2011-06-15T14:08:00.000+03:00

Kun pitäisi tehdä töitä, sitä katselee vaikka kymmenettä kertaa matkakuvia ja menee niiden myötä muihin maailmoihin ja tunnelmiin. Lomamatkasta on vain runsas viikko kulunut ja jo nyt tuntuu siltä, kuin siitä olisi ikuisuus. Haluaisinpa tuonne takaisin. Huolettomat lomapäivät, missä olette?

Karu saari Kreikassa.

Siniset ikkunaluukut, siniset ajatukset.

Sinivalkoinen Kreikan lippu.

Ravintola puun varjossa.

Pizzeria, jossa ei tullut käytyä.

Kauppa, joka houkutteli.

Talo, joka oli kaupan.

Kissat ja pyykkiä - Cats and laundry

2011-06-13T22:50:00.000+03:00

Rennosti ottavat kreikkalaiset ja saarelaiset elämän. Pyykkikin on kuin taidetta. Ja kissat diivailevat rappusilla. Talouslama ei koske tätä saarta. Symi, symeni saari...

Jätin sydämeni Symin saarelle - I left my heart in Symi island

2011-06-12T23:29:00.002+03:00

Paljon matkustava ihminen, kuten minä, saattaa jättää sydämensä ties minne. Viime viikolla se jäi Symin saarelle Kreikkaan. Hoputan parhaillaan sydäntäni palaamaan Suomeen, sillä tarvitsen sitä pystyäkseni taas aistimaan jotain uutta.

Kenkävero on elämyskeidas Mikkelissä

2011-06-07T15:01:00.000+03:00

Vanhassa pappilassa ovat tunnelmalliset ravintolatilat.

Pappilan pihassa orvokit kasvavat vaikka kalosseissa.

Taiteilija Jukka Rintala on monessa mukana, myös Mikkelin Kenkäverossa.

Kenkävero-nimeä en ryhdy selittämään. Käykääpä katsomassa http://www.kenkavero.fi/ -sivuilta nimen historia.
Paikka on Mikkelissä. Vanhaan pappilaan ja sen ympäristöön on kehkeytynyt vuosien varrella varsinainen elämyskeidas. Uusinta uutta on visualisti Matti Vaskelaisen sisustama valkoinen rantapaviljonki, jossa on kahvila & ravintola. Taiteilija Jukka Rintalan Kasvu-ikikaitaliinat koristavat pöytiä. Paikkaa voi vuokrata myös yksityiskäyttöön juhlia varten.
Kenkäverolla on myös oma pikkuinen leipomomyymälä ja iso ostosparatiisi vanhassa navetassa, josta voi hankkia muutakin kuin kenkiä. Kauniita ja korkealaatuisia designtuotteita ei aina löydä pappiloista...

Rakkaita romuja koristeeksi

2011-05-23T18:08:00.000+03:00

Olen ollut tien päällä ja nähnyt taas persoonallisia mökkejä ja koteja. Suomalaiset ovat aika rohkeita koristellessaan pihojaan, talon seiniään ja muita ulkotilojaan. Tässä muutama esimerkki iloksenne.

Kalaverkon jatkoaika.

Lisko seinällä.

Hevonen kivikossa.

Ruukku ja muuta mielenkiintoista.

Ruostunut purkki ja siniseksi maalattu huussi-istuimen kansi.

Uudet silmälasit Instrusta!

2011-05-04T17:08:00.001+03:00

Aamulla hörppäsin maitokahvia ja söin ihanan juustocroissantin Stockmannin tavaratalon uudessa Instrumentarium -liikkeessä. Kahvittelun lomassa tutustuin Instrun uuteen, yksinmyyntioikeudella heillä olevaan Hugo Boss Orange -silmälasikehysmallistoon.
Kehyksissä on taas paluuta väreihin, mutta musta ja ruskea pitävät pintansa. Normaalikokoisten kehysten ohella tarjotaan retrohenkeä; suuria pyöreähköjä älykkölaseja. No sellaisiahan minä tarvitsenkin! Äly, vaikka se tulisi kehysten kautta tai ansiosta, on aina tervetullutta.
Tilasinkin varsinaiset pöllölasit. Huomenna näöntarkastukseen. Saa nähdä, onko näkö taas huonontunut. Edellisestä tarkastuksesta on aikaa kolmisen vuotta.
Sain kuulla, että suomalaiset vaihtavat keskimäärin laseja ja kehyksiä kolmen vuoden välein. Olen siis siinä mielessä keskivertoihminen. Muuten en.

Hugo Boss Orange -silmälasikehysmalliston kehykset ovat hinnaltaan 159-219 euroa.

Tässä ovat uudet, tulevat lasini! Ne ovat ns. älykkömallia.

Myös Ray-Banin aurinkolasit sopisivat uuteen viisaaseen tyyliini.

Ylläksellä paikoin vesihiihtoa

2011-04-27T12:12:00.000+03:00

Aurinko sulattaa viimeisetkin ladut. Enää ei löydy hiihdettävää latua muualta kuin tunturista. Senkin ladun huolto päättyi kolme päivää sitten. Nyt pitää mennä omalla vastuulla. Suksi voi karahtaa kantoon tai kiveen tai solahtaa poikki ladun auenneeseen puroon. Varsinaista vesihiihtoa. Mutta ei voi valittaa. Täällä eivät maiset murheet paina. Etäisyys ongelmiin ja tekemättömiin töihin antaa hetken sielulle vapautta. Kaksi sisarusta sairaalassa samalla aikaa, toinen Helsingissä teholla, toinen Turussa tarkkailussa. Täältä voimanlähteitä ja elämäntuulia lähettelen.

Olemme viimeiset hiihtäjät näillä lumilla.

Jäälle meno oli vielä sallittua -tosin omalla vastuulla -sunnuntaina.

Kesänginkeidas meni kiinni 25.4. Me olimme viimeiset asiakkaat.

Hiihtäminen käy täällä haastavaksi!

Ylläksen rinteet ovat vielä hyvässä kunnossa. Murtsikkahiihtäjä kapuamassa ylös Saaga-hotellille.

Nyt sinne ristille riennä

2011-04-21T14:40:00.000+03:00

Käy yrttitarhasta polku, vie Golgatalle se, on Hengen viitoittama sen joka askele. Se tie vie viimein taivaaseen, mutta tie se on tuskien.
Sen tien niin raskahan Jeesus on käynyt armossaan, kun meidän kurjain tähden Hän kulki kuolemaan. Se tie vie viimein taivaaseen, mutta tie se on tuskien.
Oi, rakkautta niin suurta, kun meitä sääli hän, Hän synnin kuormat kantaa, tuo meille elämän. Se tie vie viimein taivaaseen, mutta tie se on tuskien.
Nyt sinne ristille riennä, sä köyhä syntinen! Suo sulle lohdutuksen, vain haavat Kristuksen. Se tie vie viimein taivaaseen, mutta tie se on tuskien.
Niin laulun oppia uuden saat siellä armahan, se kuorossa jo taivaan soi eessä Karitsan: Hän täytti kaiken eestämme, mutta tie oli tuskain se!

Näiden jokaiselle tutun ja rakkaan pyhäkouluvirren viestein
Rauhallista Pääsiäistä kaikille. On hyvä muistaa, miksi tätä juhlaa vietämme.

Karitan korumallistot

2011-04-19T13:28:00.000+03:00

Monen mielestä Karita Tykkä, entinen Tuomola, on Suomen ehkä kaunein Miss Suomi. Karita on nyt myös korusuunnittelija. Hänen Tillanderille suunnittelemansa korumallistot tulevat myyntiin vaiheittain 2011-2013. Äitienpäiväksi myyntiin tulee Luca äiti-lapsi -koru, riipus, jonka renkaat symbolisoivat äidin ja lapsen ikuista liittoa ja päättymätöntä rakkautta. Koru kuvastaa Karitan ensimmäistä omakohtaista äitiyttä. Korun hinnaksi tulee 620 euroa. Mitäpä sitä ihmettelemään. Korut ovat kalliita ja ne, joilla on koruihin varaa, hankkivat niitä. Kulta- ja timanttikoruissa on kuitenkin se hyvä puoli, että ne ovat arvoltaan ikuisia. Omansa saa varmasti takaisin, jos rahapula joskus yllättää.

Kevään ensimmäiset roskislöydöt * First junk founds of this spring

2011-04-17T12:08:00.000+03:00

Kesä alkaa mökillä siitä, että käy roskiksella tekemässä löytöjä. Eilen laatikosta löytyi iso nappirasia sisältäen kymmeniä erikokoisia ja -näköisiä nappeja. Jippii. Punainen kukkopilli, hieman kolhiintunut odotti myös pelastajaansa. Erikoinen Kokkola-tarralla varustettu lasikulho oli ihan prima mitä nyt tarra hieman kulunut. Iittalan lasilta vaikuttaa ja veikkaisin, että kulho on 60-luvulta. Kiitos roskis taas, kiitos!

Kissan kynsienleikkaus

2011-03-28T15:35:00.001+03:00

Olen leikannut tämänkin kissan kynsiä jo lähes seitsemän vuotta enkä koskaan aiemmin ole leikannut pieleen. Eilen se tapahtui. Leikkasin oikean takajalan tassun kynttä ihan normaalisti eli tarkoituksena oli ottaa vain kynnenkärki pois. Turskahtikin verta. Olinkin napsaissut kiinni verisuonikudokseen. Lumi ei tuntenut mitään kipua, onneksi. Kehräsi vain sylissä. Verta tuli aika paljon eikä vuoto meinannut millään lakata. Jouduin laittamaan siteen jalkaan. Illalla kissa repi siteen pois ja haava aukesi. Taas sama show. Sidettä en enää saanut pysymään kun kissa rimputti sen aina pois. Olin jo aivan hikenä, lattiat ja sängynpeitteet veritahroja täynnä ja päätin, että aamulla lähden kissan kanssa lääkäriin.
Ei tarvinnut. Heräsin kissan kanssa samasta sängystä. Hän nukkui jalkataipeessani selällään. Käpälät olivat putipuhtaat ja haava mennyt umpeen. Mikä ilo.
Mitä tästä opimme? Etenkin takatassujen kynsienleikkauksen suhteen pitää olla hyvin varovainen, sillä kynnet ovat paljon paksummat ja vaikeasti leikattavammpat kuin etutassujen kynnet. Kynsileikkuri tai sakset eivät saa livetä kädestä. Kynsistä saa leikata vain läpikuultavan kärjen. Alempana on verisuonikudosta ja hermonpäitä.

Kun leikkaat kynsiä, valitse valoisa paikka vaikka kirkaslampun tai ikkunan edestä ja laita silmälasit päähäsi, jos et muuten näe! Rauhoita kissa juttelemalla hänelle lempeästi, pidä herkkumuro lähellä tai katkarapu, kuten minä teen. Kynsienleikkuuta ei kannata tehdä silloin kun kissalla on menot ja leikit päällä vaan silloin, kun hän on raukea ja laiska. Meidän Lumi tykkää, kun se otetaan syliin istumaan kuin vauva, selkä rintakehääni vasten. Sitten vain painan tassuista ja kynnet tulevat esiin. Lumilla on tapana katsoa minua silmiin koko toimenpiteen ajan ja kehrätä. Kun kynnet on leikattu, Lumi yleensä nuolee ne samantien puhtaiksi. Hyvin hän tuntuu olevan tietoinen, missä järjestyksessä asiat menevät. Ensin mamma leikkaa, sitten hän viimeistelee homman.

Juhlien valmistelua

2011-03-25T15:06:00.001+02:00

Huomenna on juhlat. Mitähän aterimia käyttäisi? En voi valita. Minulla on vain vanhoja ja vieläkin vanhempia. Niissä on kyllä puolensa. Isoja, vahvoja ja jämäköitä. Hyviä kädessä. Silmälle ilo. Muistoja mummolasta.

Roskiksesta jo kaksikymmentä vuotta sitten löytämissäni tarjottimissa on klassista ajattomuutta. Moderneiltakin ovat taas ruvenneet näyttämään. Ihmisille ei kävisi samoin jos unohtaisi itsensä kahdeksikymmeneksi vuodeksi komeroon. Kun olin lapsi, menin pikkuruiseen vaatekomeroon piiloon vieraita.
Olin niin ujo. En olisi millään halunnut kuulla, kun äiti sanoo: "Tulepas nyt Paula sanomaan tädeille kädestä päivää." Joskus tädit eivät meinanneet lähteä kulumallakaan pois. Silloin olo komerossa tuntui aika tukalalta. 'Komerossa kasvaneena' osaan arvostaa raitista, hapekasta ilmaa, vapautta, rohkeutta ja sosiaalisuutta. Silti viihdyn paljon yksin. Pelkään ihmismassoja, ahtautta ja yllättäviä tilanteita.

Korentoja

2011-03-25T11:42:00.000+02:00

Eilinen Iittalan lehdistötilaisuus esitteli maailmalle Korennon. Se on Lontoossa asuvan Klaus Haapaniemen kuvittama astiasto, johon kuuluu mukeja, kuppeja, lautasia ja vaaseja.
Mietin, miten Korento-muki poikkeaa halpismukeista ja niiden kukkailottelusta. Kauneudella ja kauneudella täytyy olla jotain eroa.
Onko tärkein ero se, että Korerron on piirtänyt nimenomaan Haapaniemi, mies, jonka kynästä lähti myös suuren suosion saavuttanut Taika-kuvio? Mies, jonka ei tarvitse mennä metsään kuvatakseen sen maagisuutta tai niitylle kuvatakseen kukkien värejä puhumattakaan, että hän kopioisi esimerkiksi Maija Isolan unikon mallin omiin töihinsä. Mielikuvistuskukkien, -eläinten ja -korentojen piirtäminen antavat Haapaniemelle mahdollisuuden tehdä omaleimaista ja ikiomaa.

Luonto on syvällä meissä. Se on ajatuksissa, juurina sielussamme. Asummepa sitten Lontoossa tai Helsingissä. Miksi meistä jokainen ei voisi olla pieni "haapaniemi" ja piirtää elämänsä paperille suuria mielikuvitustarinoita. Olla luova joka päivä? Onko se mahdollista muillekin kuin taiteilijoille?

How to make a very special drink?

2011-03-09T18:20:00.003+02:00

Toimittajan pitää tietää kaikesta. Siksi käyn erilaisissa infotilaisuuksissa. Tänään opin, että Koskenkorva-viinaan käytetään ainoastaan suomalaista, Pohjanmaalla kasvanutta ohraa. Sitä kului viime vuonna viinantekoon peräti 164 miljoonaa kiloa! "Kotimaisen viljan käyttö on meille tärkeä brändikysymys", toimitusjohtaja Pankakoski sanoi.

Altian toimitusjohtaja Antti Pankakoski selvitti yhtiön talousnäkymiä: Altia paransi liikevoittoaan kolminkertaiseksi edellisestä vuodesta. Konsernin liikevaihdon arvioidaan kasvavan 5-8 prosenttia tänä vuonna.

Tänään käydessäni kuuntelemassa Altian vuoden 2010 vuosikatsausta, sain silmäillä liikevaihtomiljoonien ja uuvuttavan pitkien tuloslaskelmasivujen ohessa värikkäitä drinkkipulloja, josta Altian taitavat drinkkimestarit sitten virallisen osuuden päätteeksi loihtivatkin maisteltavaksi hyvin spesiaaleja drinkkejä. Nimetkin olivat very special, vai mitä olette mieltä Passiontinistä, Liberosta, Piiskasta, Pankatinistä tai Putkimiehestä?
Kastoin kieltäni jokaiseen tunteakseni maun. Erityisesti pidin Passiontinistä, mutta Putkimies oli minulle liikaa, sillä en pidä salmiakista. Tässä kuitenkin ohjeet, jos innostutte näin kevään korvilla pitämään kotibileet ja hehkuttamaan drinkkimestarin taidoillanne.

Pullorivistö oli värikäs kuin kukkatarha.
Passiontini
2 cl Koskenkorva vodka
2 cl De Kuyper Mango
1 cl limemehu
1 cl sokeriliemi
1 kpl passionhedelmä
nautitaan cocktaillasista limelohkon kanssa

Piiska
2 cl Koskenkorva Green Apple
2 cl De Kuyper Pisana
Ginger ale
sprite
2 kpl limelohko

Keltainen on Passiontini-drinkki, vihreä Piiska, joka maistui erittäin raikkaalle.

Pankatini
2cl Koskenkorva Lingonberry
2cl De Kuyper Sour Rhubarb
3cl karpalomehu

Putkimies

2 cl Koskenkorva salmiakki
2 cl Peachtree
mangomehu
russchian

Mökki lumikylvyssä * My cottage took a snow bath

2011-02-27T15:48:00.001+02:00

Pitkästä aikaa pääsin mökille Ruovedelle. Neljänä viikonloppuna olen ollut töissä Helsingissä ja se alkaa tuntua nuhjuisena olona. Nyt olen saanut tervettä punaväriä kasvoille ulkona touhutessani. Pelkkä polun tekeminen saunalle tai liiteriin on aikamoisen rehkimisen takana. Lunta on haaroihin saakka.
Tänään mökki kylpee auringossa - ja lumessa. Lähdemme siitä, että katto kestää lumen painon.
On täällä hivelevän kaunista. Kun ei ole latuja, hiihdin mökkitietä edestakaisin.
Mökin ikkunasta avautuu alas laaksoon metsäinen talvimaisema. Pihassammekin on kuusia. Kesällä ne tuovat varjoa ja viilentävät pihailmaa, talvella ne antavat suojaa pikkulinnuille, jota menevät auringonkukansiemeniä syömään kuusen "vällyjen" sisään. On tuullut, joten kuusten kuiskintaakin olen kuunnellut.

Tuvan ikkunasta on näkymäs alas laaksoon, jonka takana tuuhea talvimetsä.

Pihan kuuset kuiskivat, kun tuulee.

Yli 100-vuotiaalla katolla on paksu lumivaippa.

Lumi-kissa seuraa mamman puuhia.

Luonnon omia koristeita talon seinustalla.

Roskista löytynyt peltinen vakuutusyhtiön mainoskyltti naulattiin talon ulkoseinään.

Näkikö Lumi pihalla metsähiiren vai mistä moinen tarkka ilme?

Kirjat ja puun väri tekevät kodikkuuden * Books and wooden color make comfortable outlook

2011-02-14T20:20:00.000+02:00

Kuinka hyvää tekeekään nähdä kirjoja ja puuta näinä aikoina, jolloin kaikki maalataan valkoiseksi ja kirjat hävitetään tai piilotetaan pois näkyvistä pölyyn vedoten. Kirjat luovat kodikkuutta ja puun väri kuuluu skandinaaviseen minuuteen ja sisustukseen.

Kirjat ja värikkäät tekstiilit luovat lämpöä. Kuva on kirjasta Olohuoneet,WSOY, 2006

Vaalea puu tekee hyvää silmälle. Kuva kirjasta Tyylikästä asumista Pohjoismaissa, Otava, 2007

Onko jo kevät? Aren't it already spring?

2011-02-06T18:48:00.002+02:00

Tänään sain maistaa kevättä hiihtoretkellä jäällä. Hieman oli latu märkä, mutta luisto mitä mainioin. Hiihdin Talosaaren ja Karhusaaren edustalla. Aika hassua oli törmätä ladulla jäihin jäätyneisiin aluksiin. Niitä katsellessa tulivat mieleeni Kuolleenmeren alukset, jotka matkaavat ei minnekään.

Hjalliksen Sipoonrantaan ei tästä kohtaa ole pitkä matka.

Sininen alus odottaa hetkeä, kun jää vapauttaa sen kahleistaan.

Vaikuttavia jääputoksia hiihtoreittini varrelta.

Hiihtomatkallani ohitin hevostallit. Pelkään hevosia, mutta se ei estä ihailemasta niiden kauneutta turvallisen tuntuisen matkan päästä. Niin ihania olivat ja korvat höröllään kuuntelivat, kun juttelin "heille".

Silmät painuvat kiinni. Olisiko päiväunien aika?

Kuuman auringon muistoja * Hot sunny memories

2011-01-25T20:58:00.000+02:00

Kuuma aurinko. Kuuma muuri. Auringon polttamat, haalistuneet värit seinässä. Minä muistan tuon paikan ja hetken.

Hot sun. Hot wall. Sun burnet faded colors on the wall. I remember the place and the moment.

Aarrerasiassa pitsejä, sormustimia, nappeja, nypläyskoukkuja ja ratkojia

2011-01-22T23:36:00.002+02:00

Minulla on vanha, peltinen rasia, jossa pidän ompelutarvikkeita ja säilytän mummon äidin, äidin ja kirppareilta hankittuja pitsinnypläyskoukkuja, sormustimia, nappeja ja saumanratkojia. Elämässä mukana kulkeneet tai mukaan tahtoneet. Mitä virkaa näillä nyt on, kun nypläys ei kiinnosta eikä ratkoa tarvitse saumaakaan? Olkoot vaikka roskiksesta löydetyn pöytäliinan päällä tämän päivän. Kauniita ovat ja kauniiksi jäävät, kun taas suljen rasian.

Ja Leenalla ja Pojille kuva Lumista, jolla vain nukkumisasennot paranevat. Huomaa suu, joka auki. Kuorsaus vain kuuluu.

Uusia amerikkalaisia ruusuja puutarhaan * New American roses to the garden

2011-01-19T19:16:00.002+02:00

Tänään oli taas mielenkiintoinen aamupäivä. Vanhassa Satamassa puutarhatoimittajille (joihin minäkin katson kuuluvani, olenhan kaikkien alojen erityisasiantuntija) esiteltiin uusi L&T:n tehokompostori, Bernerin GreenCare-tuotteet ja sokerina pohjalla Puutarha Tahvoset Oy:n uudet Eeasy Elegance -ruusut.

Vuoden 2011 Puutarhatuotteeksi Suomen Puutarhakauppiaat ry valitsi GreenCare -poretapletit. Tuubissa on 20 kappaletta veteen sekoitettavaa ravinnetablettia. Viherkasveille ja kukkiville kasveille on omat poretablettinsa ja ne tunnistaa jo väreistä: vihreä vihreille, punainen kukkiville.
Jos nimi GreenCare vaikuttaa vielä oudolta, se johtuu siitä, että nimi on vaihtunut äskettäin. Ennen tuotteet tunnettiin GrowHow-nimellä.
GreenCare-perheen kukkamulta - ja kasviravinnepakkauksetkin ovat nimen muutoksen myötä saaneet uuden ilmeen: liilan väriset pussit, pakkaukset ja putelit värikkäillä kukilla ja kasveilla somistettuina hivelevät silmää. Saattepa nähdä sitten keväällä, kun multapussit ja muut tuotteet tulevat vihermyymälöihin.
Näistä joskus enemmän, mutta nyt on ruusujen vuoro.

All The Rage, korkeus n. 100 cm

Como Park, korkeus n, 80 cm

High Voltare, korkeus n.90-150 cm

Kashmir, korkeus 60-90 cm

Kiss me, korkeus 60-90 cm

Macy's Pride, korkeus n. 150 cm

My girl, korkeus n. 90 cm

Mystic Fairy, korkeus n, 90 cm

Paint The Town, korkeus n. 60-90 cm

Sunrise Sunset, korkeus n. 90 cm

Super Hero, korkeus n. 90 cm

Tahvoset Oy:n uudet ruusut on jalostettua amerikkalaisella Baileyn taimistolla. Siellä talviolosuhteet ovat lähes samat kuin Suomessa. Easy Elegante -ruusut ovat helppohoitoisia ja jatkuvakukintaisia. Myös hauskat englanninkieliset nimet viehättävät. Arvaatteko, mikä ruusu on mielikkini? Tietysti 'Kiss me'. Ei 'Super Hero' eikä 'Sunrise Sunset' - nimetkään hassumpia ole. Kuvat on Tahvoset Oy:n. Lisätietoja ostopaikoista, kasvupaikasta, istutuksesta, hoidosta saa osoitteesta http://www.puutarhatahvoset.fi/, http://www.easyelegancerose.com/
Eipä muuta kuin kesää ja kasvukautta odottamaan. Itse varmasti istutan ruusuja. Tuoksuvin ruusu näistä on keltainen Macy's Pride. Tertussa on peräti viisi tuoksuvaa kukkaa.

Pantterini käsikirjoittama ja ohjaama Tartu mikkiin -ohjelma palkittiin Venlalla

2011-01-16T22:16:00.003+02:00

Perheessämme on iloa tänään: "Pantterini", elämänkumppanini (huomaa omistusliitteet!), Pertti Humppilan käsikirjoittama ja ohjaama ja Sami Hintsasen juontama Tartu mikkiin -ohjelma voitti äsken Kultainen Venla -palkinnon game-sarjassa.
Ohjelma on siitä kiva, että sitä voi katsoa ja siitä voi nauttia koko perhe, vauvasta vaariin yhtä aikaa. Ohjelmalla on vankka katsojakunta, ja lisää katsojia varmaan tulee nyt voiton myötä. Onnea koko tiimille! Hyväkin juontaja tarvitsee käsikirjoituksen tuekseen. Pertti kirjoittaa käsikirjoitukset, keksii kategoriat ja valitsee sanavirheet. Onhan siinä homma, mutta viihdemusiikin hyvin tuntevalta ammattilaiselta se sujuu kuin leikki, no game, siitähän, leikistä, pelistä, se palkintokin tuli.

Tässä "Pantterin" kuva ajalta, jolloin hän aloitti TV-uransa Maikkarissa. Intohimoisesti ja itseään säästämättä Pertti on edennyt viihdetoimittajasta TV-ohjaajaksi ja käsikirjoittajaksi. TV-uraa on takana jo yli 25 vuotta. Niistä yli 20 vuotta hän on ollut minun kanssani, jakanut aamut, illat ja yöt, ilot ja surut ja ennen kaikkea RAKKAUDEN.
FremantleMedia ja TV2 Tampere, onnea sinnekin!

Jens Nielsenin suunnittelema tuoli * Jens Nielsen designed the chair

2011-01-16T17:51:00.001+02:00

Tämä tanskalaisen designerin, Jens Nielsenin (1937-1993) vuonna 1966 suunnittelema pyökkituoli on arvossaan. Hinta pyörii 1000 euron kieppeillä. Onko se paljon vai ei? Tuoli koostuu kahdesta kappaleesta.

Danish Jens Nielsen (1937-1993) designed this Laminex beech lounge chair in 1966. The price is about 1000 euros. Is it a lot or not? The chair consists of two pieces.

Väriä vai mustavalkoista? Color film or black-and-white?

2011-01-16T13:28:00.001+02:00

Monet modernit blogit ovat mustavalkoisia. Pidän mustavalkoisista kuvista. Toisaalta haluan nähdä, miltä näyttää hyvä italiainen kahvi, leipä, seinämuuri, ruusu jne. Mitä mieltä te olette. Ohessa kysely.

Lumi pentuna

2011-01-15T13:35:00.000+02:00

Löysin Lumin pentukuvan. Hän on tässä vielä kasvattajansa hoivissa. Asento on tuttu, eikö vain? Millainen pentuna, sellainen aikuisena.

Lumi nauttii nukkumisesta

2011-01-15T12:50:00.000+02:00

Joskus mietin, onko meidän Lumi-poikamme tylsistynyt, koska hän nukkuu niin paljon. Toisaalta, nämä asennot kielivät tyytyväisyydestä. Ne hulluuskohtaukset, joita tulee pari kertaa päivässä, tulevat niin nopeasti, etten ehdi niitä kuvaamaan. Siksi Lumista on täällä blogissa enemmän nukkuvia kuvia.
Rentoa viikonvaihdetta! toivoo Lumi

KoKo design & roses & Arabia

2011-01-13T11:26:00.005+02:00

Joka aamu on ollut jokin lanseeraus. Eilen Kekkilä piti toimittajille seminaarin, jossa kartoitettiin tulevan kevään ja kesän puutarhatrendejä ja -välineitä. Niistä hieman myöhemmin.
Toissa-aamuna kävin Arabian järjestämällä brunssilla, jonka lomassa katsastettiin uusi KoKo Roses -mallisto. Ja maanantainahan 'brunssailtiin' Vallila Interiorin tiloissa, missä Designers Guildin edustajat Lontoosta pitivät toimittajille värikästä ja infotäyteläistä seuraa.

KoKo -astiat lanseerattiin ensimmäistä kertaa jo 2005. Värikkäiden ja toisiinsa yhdistettävien astioiden, kuppien, kulhojen, mukien, lautasten ja kannujen lisäksi tästä lähtien saa myös ruusu-aiheisia KoKo-tuotteita. Ainahan yksikin ruusukuppi aamiaispöydässä voi päivän iloiseksi tai romanttiseksi muuttaa. KoKo-astioiden designerit ovat Kristiina Riska ja Kati Tuominen-Niittylä.

"KoKo voi olla mitä tahansa. Sille ei ole määritelty mitään rajaa - se on astia-ajattelua, joka ei mahdu kaavoihin."

Samassa tilaisuudessa kuultiin mielenkiintoinen luento luovan tilan rakentamisesta. Sisustusarkkitehti Maaretta Tukiainen on kirjoittanut kirjankin aiheesta nimeltään Luova tila. Jokainenhan tietää, millainen olo ihmisellä on silloin, kun onnellisuus pyyhkäisee mielen ja kehon läpi. Maaretta muotoili sen näin: "Kun olemme flow-tilassa, uppoutuneena johonkin toimintaan, olemme silloin hyvässä mielentilassa." Maaretta kertoi, ettei asioiden tarvitse olla valmiita flow-tilan saavuttamiseen. Myös keskeneräisessä työssä voi saavuttaa onnellisuuden tunteen. Moniaistinen ympäristö on paras lähde flow-tunteen kehittymiselle. Siinäpä nyt kehittelemään, haistelemaan, maistelemaan, näkemään, kuulemaan ja kokemaan!

Sisustusarkkitehti Maaretta Tukiainen tietää, mistä aineksista syntyy luova tila. Maarettan olemusta katsellessa tuli hyvä olo: kaunis, huoliteltu ihminen, joka on lisäksi luova ja muita innostava.

Väriloistoa keskellä talvea - Colorful glittery in the middle of winter

2011-01-10T21:59:00.000+02:00

Tänään sisustustoimittajat katsastivat Vallila Interiorissa Designers Guildin ja Christian Lacroixin kankaat ja kuosit. Tuoksukynttilät ja tapetit seuraavat tarkasti kankaiden kuvioita ja väritystä.Kukkia ja raitaa, kukkia ja raitaa ja vielä kerran kukkia ja raitaa. Värejä taivaan ja maan väliltä, siis sateenkaaresta. Harmaata, mustaa ja maanläheisiä hillittyjäkin sävyjä tarvitaan. Välillä sataa, välillä paistaa. Elämä on kuin räsymatto, jonka raidat kertovat tarinaansa. Mukana on aina myös tummia raitoja. Tasoittamassa. Hillitsemässä. Rauhoittamassa.

Kuvat ovat Designers Guildin ja Christian Lacroixin esitteistä.

Lumin kuva hänestä pitäville. Lumi ihmettelee harvinaisen tarkkana mamman touhuja.

Kukkien ystäville. Tämä kuva on yksityiskohta venäläisestä tarjottimesta.

Mr. Lumi ja talvipäivän mietteitä

2011-01-08T11:53:00.000+02:00

Tervehdys rakkaat lukijani,
Moni on kaivannut perheemme johtajan, Lumi-kissan kuvia ja kuulumisia. Tässä niitä tulee. Itse olen viettänyt kiireisen joulunajan, suunnitellut uusia lehtitöitä, yrittänyt kirjoittaa uutta kirjaa, ideoinut ja unelmoinut. Kaiken katkaisi kuitenkin pitkältä lentomatkalta ennen joulua saamani pöpö, joka äityi keuhkoputkentulehdukseksi ja astmaksi. Ei siitä sen enempää. En tykkää sairastaa enkä luetella sairauksiani, joita ei onneksi ole kuin aniharvoin.
Mr. Lumi on jo kuusivuotias miehenroikale. Ei oikein tahdo mahtua yhteen kuvaan häntineen päivineen. Hän on täydellinen ulkoisilta ominaisuuksiltaan, rotunsa ainutlaatuinen edustaja, mutta näyttelyihin en häntä enää raaski viedä. Olen tästä joskus aikaisemminkin puhunut. Minusta kissanäyttelyt ovat nykyisellään kissoille aika kohtuuttomia. Kissat pitää viedä sinne jo aamuvarhain ja pitää häkeissään kahdeksaan illalla. Edellisenä iltana kissa pitää pestä ja föönata sekä kaiken puolin puunata. Siinä sitä sitten metsästetään sertifikaatioita, niin, kysynpähän vain kenelle. Ymmärtääkö kissa niistä mitään? Meidän Lumi ei pidä näyttelyiden tunnelmasta eikä ennenkaikkea siitä hälinästä, mikä näyttelyissä vallitsee. Olen hänen kanssaan ihan samaa mieltä. Tai olisiko sittenkin päinvastoin, että minä olen se, joka ei pidä ja Lumi myötäilee minua...

Moni on kuitenkin ja onneksi toista mieltä, kuten ystäväni Inkeri, jonka Mikke-kissa on Lumin velipoika. Komea Mikke on voittanut kaikki mahdolliset palkinnot näyttelyistä, vaikka on Mikkekin mieltänsä näyttänyt, mm. pitänyt korviaan alhaalla kun olisi pitänyt tuomareiden edessä esiintyä korvat höröllään. Niin pienestä saattaa olla kyse, kun kissaa arvostellaan. Ja saahan sitä mieltään näyttää, ei se kissaa pahenna. Näissä turkkilaisen vanin edustajissa on hienoja yksilöitä, kuten Mikke ja Lumi. Kummallakin on hyvä elämä: Mikkeä voi näyttelyissä ihailla livenä, Lumia voi ihailla vain kuvista, kun hän kotisohvalla köllöttelee.
Mikelle on kertynyt myös jälkipolvea. Lumi on jo setä ja isosetä. Onnittelut siitä, Lumi!
Otin äsken tuoreita kuvia tästä mammanpojasta, jonka bravuuriasento on olla selällään. Kun Lumi ei löhöä, hän rieuhuu ja hyvin riehuukin. Nimitän tätä kaksi kertaa päivässä tapahtuvaa riehumista hulluuskohtaukseksi. Sen jälkeen herra vilistää häntä suorana hiekkalaatikolleen.

Lumi on mamman pusipoika.

Turkkilaisella vanilla kuten Lumillakin on komea turkiskauluri ja jalassaan villapöksyt.

Turkkilaisen vanin edustajilla on oranssiin vivahtavat silmät. Silmien reunojen kuuluu olla vaaleanpunaiset ja päälaella on punaiset täplät. Samoin häntä on punainen ja hennosti vaalealla raidoitettu. Muuten kissa on täysin valkoinen. En tiedä, kuuluuko tämä rotuominaisuuksiin, mutta ainakin meidän Lumi puhuu paljon tai oikeastaan koko valveilla olonsa ajan. Se ei ole naukumista, vaan hyrinää ja pyrinää, kurahtelemista ja murahtelemista. Ja se kehräämisen määrä. Sitä ei voi edes kuvailla. Ei tarvitse muuta kuin vain koskettaa häntä, niin jo kuuluu surrur-hurrur.

Oi kuusipuu, oi kuusipuu ja lehväs uskolliset...

2010-12-24T11:45:00.000+02:00

Juuri koristeltu kuusi tuo valoa ja iloa. Lehvät uskolliset luovat havuntuoksua koko huoneeseen.

Sain Mr. Pantterilta jouluaattoaamun lahjaksi kultaisen kaulakorun, joka oli sydämen muotoon muotoiltu torkkupeiton päälle.

Lämpö on vallannut pienen ihmismielen

2010-12-24T10:06:00.000+02:00

"Taivaalla sataa hienoista lunta,
kaunis on joulun valtakunta.
Lämpö on vallannut pienen ihmismielen,
löytänyt paikan, jouluisen mielen"

Ystäväni minulle lähettämä pieni jouluvärssy olkoon minunkin jouluviestini.

Joulupöytä on katettu kahdelle. On trendikästä vältellä punaisia joulutähtiä, tonttukuvioita ja joulupukkiaiheista rekvisiittaa ja valita valkoista ja mustaa, pelkistettyä ja minun mielestäni ikävää.
Jouluuni kuuluvat värit, lapsenmielisyys, runsaus ja tyylien kirjo.

Tänä jouluna joulupöytääni tuovat lisäksi iloa Venäjältä tuodut maatuskat ja peura-aiheiset keittiöpyyhkeet, jotka levitin valkoisen lakanan päälle tableteiksi.

Lämmintä Joulua ja levollista mieltä!
toivovat Paula ja pantterit

Paluu juurille

2010-12-04T13:43:00.000+02:00

Viime syksynä ei metsässä ollut ainuttakaan puolukkaa. Toissa vuonna niitä oli niin paljon, että keräsin 20 litraa. Osasta tein survosta, osan pakastin siltään. Jo poimiessa puolukat olivat pakkasen panemia, pulleita ja meheviä. Eilen tein kuten lapsena, söin kupillisen puolukoita, joiden sekaan laitoin teelusikallisen sokeria. Joskus sekoitan mukaan vielä maitoa, jolloin syntyy varsinainen soppa. Olen happaman perään. Olenkohan hapan koko ihminen?
Seinällä oleva mummon leipälapio muistuttaa minua juuristani maalla. Mummon leipätaikinan juuri oli hyvin vanha. Se periytyi sitten aikanaan äidilleni. Mielenkiintoista ajatella, että leivän juuri voi olla yhtä vanha kuin sukujuuri. Taikinakulhon reunoihin kuivunut juuri tulee eläväksi, kun se notkistuu veden ja uusien jauhojen avulla uudeksi taikinaksi ja ajan kanssa uusien sukupolvien perinnöksi.

Mehevät pakkasen panemat puolukat ovat suurta herkkuani.

Mummon leipälapio on nyt seinäkoriste, mutta lapiosta tulee mieleen arvokkaita muistoja leivänjuuresta ja sukujuuresta.

Näkemiin Pietari * Dasvidaniya Saint-Petersburg

2010-11-18T22:17:00.000+02:00

Dasvidaniya, dasvidaniya, sanon sulle nyt näkemiin...Tai en ihan nyt, kun vasta lauantaina. Ajatukseni ovat kuitenkin jo Suomessa. Tänään satoi lumi. Liukastelin kadulla. Nyt sataa vettä, mutta lumi on yhä katoilla. Äsken Iisakin kirkon edustalla ammuttiin ilotulitteita. Korkeimmalle yltäneet näkyivät studiooni. Aina jollain on juhlat. Ja aina joku suree. Niin se elämä menee.

Venäläisen miehen prototyyppi joskus muinoin

2010-11-17T13:49:00.000+02:00

Vielä yksi kuva, jossa venäläinen mies parhaimmillaan joskus 1800-luvulla. Tällaisia he olivat, mutta eivät ole enää. Yhtään maalauksen miehen näköistä ei ole tullut Pietarissa vastaan, ei lähestulkoonkaan. Ai, pitäisikö? Kyllä! Olisin myyty ja ihailisin. Jossain muussakin pitäisi silmän levätä kuin kultaisissa kupoleissa ja hohtavissa palatseissa. Uskoisin, että tuo kirja ei ole pelkkää rekvisiittaa. Mutta kuka mies lukee enää kirjoja? Varsinkaan täällä. Jos hieman saisi stailata, ajaisin mieheltä parran, mutta jättäsin viikset.

Pietari Suuri ja pari muuta uneksijaa * Peter the Great and two other dreamer

2010-11-16T11:13:00.000+02:00

Tasapuolisuuden nimissä otetaan tarkasteluun maalauksien venäläiset miehet. Minuun makuuni ovat Pietari Suuri ja pari muuta uneksijaa. Eikö vain miehistäkin näe kaihosieluisuuden ja romanttisen mielentilan? Mitenkähän nuo ominaisuudet sopivat hallitsijalle? Paimenelle kyllä.

Pietari Suuri sielukkaana ja hivenen surumielisenä.

Maalauksen nimi on Day-Dreams on the hill. Tekijä: Vasily Polenov

Herralla näyttää olevan hyvä kesäinen fiilis ja rento meininki.

Kuin Johanna Oraksen maalaamat

2010-11-15T10:22:00.000+02:00

Ei ole enää epäilystä, mistä ystäväni, taidemaalari Johanna Oras on saanut vaikutteensa hedelmäpöytämaalauksiinsa. Täältä Pietarista varmasti. Johannahan oli 1994-1996 Pietarin Taideakatemiassa akateemikko A.A. Myelnikovin opissa. Venäläisestä museosta löysin (tai ei siinä mitään löytämistä ollut: maalaus oli noin kolme metriä pitkä ja metrin korkea) kerrassaan ihanan maalauksen, jonka nimi oli Flowers and Fruit. Käykääpä Johannan nettisivuilla hänen galleriassaan http://www.johannaoras.com/ katsomassa hänen hedelmäasetelmiaan. Yhtäläisyyttä on paljon.

Tässäkin maalauksessa on johannamaisuutta.

Catherine II the Great - Katariina II Suuri ja muita venäläisiä naisia maalauksissa

2010-11-14T12:06:00.003+02:00

Olen miettinyt täällä Pietarissa venäläisten naisten ulkonäköä. Heitä on kahdenlaisia: on aristokrattisesti ylpeät, upeat, koppavat ja tympeäilmeiset korkeissa piikkareissaan ja sitten nämä kolhoosien ja maatuskojen jälkeläiset, pehmeäpiirteiset, rehevät ja hersyväilmeiset matalissa läskipohjissaan. Näitä jälkimmäisiä tapaa vähemmän Pietarin pääkadulla ja sen lukuisissa designvaate- ja koruliikkeissä. Maatuskojen jälkeläiset käyvät taidenäyttelyissä, baleteissa ja konserteissa. Olen tämän pannut merkille, siksi tästä puhun.
Eilen kuvasin Venäläisessä museossa (siis edelleen venäläinen isolla kirjaimella, koska museo on sen niminen) maalauksia, joiden aiheena oli venäläinen nainen.

Catherine II the Great eli Katariina II Suuri oli Venäjän keisarinna 1762-1796. Tämä saksalainen prinsessa naitettiin jo 14-vuotiaana Romanov-sukuun ja hänestä tuli Pietari III:n puoliso. Kun Pietari kuoli (tapettiin ehkä puolisonsa toimesta), Katariina sai vallan. Katariina teetätti Pietariin mm. Vaskiratsastajan patsaan.

Aristokraatti, kurtisaani vai työläisnainen?

Tiikerintaljaa ja riikinkukon höyheniä maalauksen höysteenä.

Taidemaalarin oma tytär. Ilmeessä on jo alkavaa tympeyttä, jos sallinette ilmaisun.

Maalauksessa on iloista elämänmakua. Valitettavasti en voinut kirjata kaikkien maalausten tietoja muistiin. Tungos oli melkoinen.

Ylhäisön edustajia ei ilmeisesti olisi maalattu näin aistikkaasti.

Syvää ja vaikuttavaa venäläistunnelmaa kaikilla mausteilla! Ilja Repin: Portrait of S.M.Dragomirova.

Työläisnaisten vapaahetki: iloa, naurua, väriä ja valoisuutta.

Tarjolla tarjottimia/Venäläinen Museo, Ryska Museet, Russian Museum

2010-11-13T17:37:00.001+02:00

Tänään olin kolme tuntia Venäläisessä Museossa, kirjoitan venäläisen nyt isolla kirjaimella, koska se on erisnimi. Museo on venäläisen kuvataiteen ensimmäinen valtiollinen museo, ja se perustettiin vuonna 1895. Museon kokoelmissa on 400 000 näyttelyesinettä kolmessa kerroksessa.
Ajattelin näin lauantaipäivän iloksi näyttää pelkästään venäläisiä kukkatarjottimia, joita museon yksi huone oli täynnä. Huomasin vain, että itselläni on kirpputorilta parilla eurolla ostamani melkein samanlainen mustapohjainen kukikas tarjotin (kolmas kuva), joka sopii mustan barokkipiironkini päälle. Tarjottimella poltan usein Iittalan värikkäitä tuikkuja. Näiden tarjottimien päällä ei kyllä polteta mitään. Nämä ovat antiikkia, mutta eivät kovin vanhoja (1880-1930).

The Church of the Saviour on Spilled Blood - Verikirkko Pietarissa

2010-11-12T14:04:00.002+02:00

Tänään oli ohjelmassani Verikirkossa vierailu. Kirkko tai oikeammin muistomerkki on aivan lähellä Suomi-taloa, siis paikkaa, jossa asun. Onhan se hieno tuo Church of the Saviour on Spilled Blood, Verikirkko, joka rakennettiin samalle paikalle, jossa tsaari Aleksanteri II murhattiin. Kirkkoa rakennettiin 1883-1907. Kirkon edusta on kuin mikäkin markkinapaikka. Myynnissä muistoesineitä, "puukuklia" ja -"maatuskoja", avaimenperiä, huiveja, myssyjä, ihan mitä vain. Hääparit käyvät kuvauttamassa itsensä kirkon edustalla. Vihkimisiä ei kirkossa suoriteta ja harva tekee ristinmerkkiä kirkkoon saapuessaan. Nähtävyyshän se onkin enemmän kuin pyhä paikka.
Sisälle maksaa 320 ruplaa eli runsaat 7 euroa. Hienoinen pettymys, sillä kirkko oli sisältäkin melkoinen turistirysä. Kaunista toki, kuten kuvista voitte huomata.
Onkohan niin, että mitä enemmän tässä maailmassa näkee, sen vähemmän enää mikään oikein kovasti ravistaa. Kauneudellakin on rajansa. Kauneuteen voi turtua. Ei näitä mosaiikkitöitä enää käsitä todeksi. Että joku on nämä joskus tehnyt meidän töllisteltäväksemme. Tuskinpa. No, rumaa näkee vastapainoksi myös täällä Pietarissa. Ei tarvitse muuta kuin kurkistaa sisäpihoille tai poiketa 20 metriä sivukadulle. Julkisivut pidetään kullattuina, mutta siihen se taitaa jäädäkin...

Rihkamakauppa (kivoja tuliaisia, ei siinä mitään) voi hyvin Verikirkon edustalla.

Verikirkko on hivelevän kaunis kirkko lähellä asuinpaikkaani.

Mihinkähän yksityiskohtaan kiinnittäisi katseensa?

Kattomosaiikkeja.

Seinämosaiikkeja.

Lattiataidetta.

Pietarin Stockmannin avajaisissa

2010-11-11T21:11:00.001+02:00

Juuri tulin bussi numero vitosella Nevski prospektia pitkin Stockmann-tavaratalon kutsuvierasavajaisista Suomi-talon kattostudiooni. Avajaiset olisivat kestäneet puoleen yöhön, mutta ei makeaa mahan täydeltä. Huomenna on taas kirjoituspäivä. Kirjoitan uutta kirjaani täällä Pietarissa.
Täytyypä sanoa, että oh ja voih, niin oli the grand opening hienosti järjestetty. Vaaleanpunaista samppanjaa, ihania suolaisia ja makeita suupaloja, upeaa ohjelmaa ja kaiken kukkuraksi facebook-kaverini (tiedän, että hän on 5000 muunkin kaveri) pääministeri Mari Kiviniemi avasi koko homman.
Rouva Pääministeri oli pukeutunut mustaan asuun. Jakussa oli röykkiöittäin mustia kangasruusukkeita. Niin style. Hiukset olivat valtoimenaan, mikä erikoista ja sangen mielihyvällä merkille pantu ministeritasolla.
Jos ei muuta täällä Pietarissa opi, niin ainakin kävelemään korkeakorkoisilla kengillä! Kutsussa luki cocktail-asu, mutta yhtä hyvin siinä olisi voinut olla lisänä kymmenen sentin korot. Mari Kiviniemellä nimittäin oli, minulla oli vain seitsemän sentin.
Venäläiset daamit osaavat taiteilla koroilla oli sitten loska- tai liukas jääkeli. Minultakin se alkaa jo käydä viikon oleskelun jälkeen. Aamusta lähtien täällä voi olla tällätty, kuin juhliin menossa. Mitä enemmän kimallusta ja hörselöitä, sen vakuuttavampaa - missä mielessä? Sitä en todellakaan tiedä.
Kun ministereitä on liikkeellä, turvamiehiä on pilvin pimein. Lehdistöaitioon oli tietenkin pääsy vain lehdistöllä. Turvamies ensin sanoi pontevasti NIET, vain lehdistölle. Minä tietenkin sanoin: "Mutta minähän olen lehdistöä." Asia oli sillä selvä.

Näillä saksilla pääministeri Mari Kiviniemi avasi Stockmannin tavaratalon Pietarissa 11.11.10

Pääministeri pitää avajaispuhetta. Huomaa jakun upeat ruusukkeet.

Mari Kiviniemi on todella tyylikäs ja edustava pääministeri. Lisäksi hän on erittäin miellyttävän oloinen ja muut huomioon ottava.

Pääministeri Mari Kiviniemi tuli Stockmann-tavaratalon avajaisiin Pietarissa uskomattoman korkeissa piikkikoroissa.

Pääministerille menevä kukkapuska.

Suomen pääministeri oli keskipisteenä avajaisissa.

Pushkin, metro, kaviaari, stroganoff, shampanskoje, Pietari

2010-11-09T12:28:00.001+02:00

Sataa lunta. Erikoisen hienolta se näyttää täältä Pietarin ydinkeskustan kattostudiosta katsottuna. Lumihiutaleita hiljalleen sataa maahan lumivalkoiseen...
Eilen sukelsin Pietarin metron uumeniin löytääkseni Pushkinin aseman. Kiersin vahingossa ympyrää, kun en heti hoksannut siirtyä tasolta toiselle. Kyriilisiä kirjaimia on hieman vaikea lukea... Sinisen ja vihreän linjan kautta tie kuitenkin vei oikealle eli liilalle linjalle, josta oikea asema löytyi.

Vaikuttavuus ei ollut yhtä suurta kuin joskus vuosikymmeniä sitten käydessäni, mutta oli kuitenkin. Katsokaa vaikka kuvia.

Maailman kauneimpia metroasemia on ilman muuta Pushkinin asema Pietarissa.

Runoilija Pushkin kuoli 37-vuotiaana Pietarissa.

Pushkinin aseman loistoa.

Iltapäivällä söin myöhäisen luksuslounaan Griboedov-ravintolassa Bolshaya Morskaya 14:ssa Nevsky prospektin sivukadulla. Halusin kaviaaria ja myös sain. Pääruoaksi tilasin georgialaiseen tyyliin valmistettua stroganoffia, jonka makua en voi kuvailla, niin hyvää ruoka oli. Tulista, mutta ei liian, mausteista erotin mm. korianterin.

Tästä lähdetään, menusta.

Kaviaari maistui ihan yhä hyvälle kuin 40 vuotta sitten.

Stroganoffia georgialaiseen tapaan.

Suklaavaahto koristeenaan pähkinöitä ja hedelmä.

Sovjetskoje-samppanja maksaa ruokakaupassa 150 ruplaa eli vajaat 3,5 euroa. Ei paha. Lisää matkaterveisiä saatte lähiaikoina.

Nivea-lanseeraus

2010-10-28T17:17:00.000+03:00

Ei päivää ilman uutta lanseerausta. Aamulla olin varsin mielenkiintoista luentoa seuraamassa Crowne Plaza -hotellissa. Luennon lomassa söimme aivan mahtavan aamiaisen, siitä kiitos keittiölle.
Dr. Harald Büttner Saksasta kertoi hämmästyttäviä asioita Nivean uusista Pure & Natural -sarjan voiteista, jotka ovat saaneet tehonsa luonnonmukaisesti viljellyistä arganöljystä ja takiaisuutteesta. Voiteissa ei ole parabeenejä (säilöntäaine), silikoneja, keinotekoisia väriaineta tai mineraaliöljyjä.
Arganöljyä saadaan Marokosta. Takiaisuutteen on todettu torjuvan ryppyjä.
Tohtori sanoi, että voiteita käyttämällä voi näyttää jopa 10 vuotta nuoremmalta. Kuiskasin vieressä istuvalle toimittajakollegalle, että kohta sekään ei taida riittää. Keksikää voide, jolla näyttää 20 vuotta nuoremmalta!
Toisaalta, miksi pitäisi näyttää nuoremmalta?
Uskotaan tai sitten ei: tutkimuksissa todettiin Nivea Pure & Natural Anti -Wrinkle -voiteiden vähentävän ryppyjä ja juonteita huomattavasti neljän viikon säännöllisen käytön jälkeen. Mahtaakohan siihen yksi 50ml purtilo edes riittää? Epäilen.
Tuotteista onkin tarkoitus tehdä niin hyviä, miellyttävän tuoksuisia ja pehmeitä, että kuluttaja jää koukkuun ja ostaa jatkossa samaa tuotetta.
Kaukana on ajat, jolloin litteä ja pyöreä Nivea-rasva oli kodin ainoa voide. Toki sitä vanhaa ja rasvaista saa vieläkin. Mielestäni parasta Niveassa on sen ominaistuoksu; raikas ja puhdas.
Vaikka nykyajan voiteisiin tuleekin uusia aineosia, kuten nyt arganöljyä ja takiaisuutetta, vanha niveatuoksu on vielä juuri ja juuri aistittavissa. Pidän sitä hyvänä ja viisaana, sillä Nivea merkitsee tuttuutta ja turvallisuutta. Voiteet ovat vieläpä kohtuuhintaisia.
Esimerkiksi uudelle Nivea Visage pure&natural moisturizin day care -päivävoiteelle (huh, mikä sanahirviö) tulee hintaa 12,30 euroa. Ei paha vaan hyvä.

Kauppoihin uudet Nivea-voiteet, deodorantit ja -meikit tulevat vuoden alussa.

Arganöljy ja takiaisuute ovat uuden Nivea-voiteen "rypynpoistajat".

Vellit, puurot ja kiisselit sekaisin

2010-10-26T09:50:00.000+03:00

Eilisessä postauksessani olin epähuomiossa kirjoittanut, että maitokiisseliin tulee mannaryynejä. No ei ainakaan meidän äiti niitä käyttänyt. Minulla meni vellit, puurot ja kiisselit sekaisin. Maitokiisseliin tulee maissijauhoja. Perunajauhotkin käyvät. Maitokiisselin voi valmistaa myös rasvattomasta maidosta, mutta punaisesta maidosta siitä tulee enemmän 'pannacottamaisempaa'.

Carpacciota ja pannacottaa

2010-10-25T18:39:00.001+03:00

Italialaisessa ravintolassa kun olin, tilasin vaistonvaraisesti pieneen nälkääni carpacciota ja jälkiruoaksi pannacottaa espresson kera. Ohuen ohuet lihansiivut olivat käsittämättämän maukkaita yrttikastikkeen ja kapriksien kanssa. Sitruunanmehu terästi makunautinnon.
Carpacciota valmisti myös maan mainio kokki Antti Vahtera Huomenta Suomi -lähetyksessä viime torstaina. Tuntui hieman omituiselta ja fiiniltä valinnalta tavalliseksi arkiruoaksi tai edes juhlavaksi iltapalaksi. Mutta italialaisessa ravintolassa carpaccio menee täydestä.
Carpaccio-ruokalaji on nimetty italialaisen Venetsian koulukuntaan kuuluneen taidemaalarin, Vittore Carpaccion (1460-1525) mukaan. Taiteilija harrasti vaaleita, lihanpunaisiä sävyjä.

Asetit tuotiin taskullisessa liinassa, jota käytettiin lautasliinana. Kätevää.

Pannacotta on italiaa, ja tarkoittaa suoraan käännettynä keitettyä kermaa. Onneksi sitä ei tarvitse nauttia kuumana! Pannacotta-kermavanukas on peräisin Piennolan alueelta. Suussa sulavaa vaniljalla maustettua jälkiruokaa tarjotaan hedelmä- tai marjakastikkeiden kera. Minulla oli kyytipoikana mansikkakastiketta. Vaikka pannacotta oli ihanaa, se ei kuitenkaan voittanut äitini bravuuria: maitokiisseliä, joka sekin on maustettu vaniljalla. Mitään muuta eroa noissa jälkiruoissa ei olekaan kuin se, että pannacottaan tulee liivatetta (josta en pidä) ja maitokiisseliin maissijauhoja. Meillä lapsuudessa maitokiisseli valutettiin kattilasta suureen matalaan Arabian kukkavatiin ja jäähdytettiin viileäksi avoimen ikkunan vieressä olevalla pöydällä. Päälle laitettiin suuria hillomansikoita. Kerran en malttanut odottaa, vaan popsin suurimman osan hillomansikoista suuhuni ja kiisseliin jäi vain punaiset märät pläntit. Olipa siinä äidillä paikkaamista.

Pannacottan voittaa vain äidin tekemä maitokiisseli.
Nämä siis taannoiselta Kaunasin matkalta.

Kaj Franckin astiat luovat turvallisuutta ja henkivät nostalgiaa

2010-10-21T19:01:00.001+03:00

Vaikka Kaj Franck ei enää elä, hänen muotoilunsa pysyy. Ensi vuonna tulee kuluneeksi 100 vuotta Kaj Franckin syntymästä. Sen kunniaksi Iittala laajentaa valikoimaa Franckin muotoilun klassikoilla, kuten Kartio-laseilla ja -maljakoilla, Teema-purtiloilla ja Ateenan aamu -lasiteoksilla.

Kilta-salissa järjestetyssä lehdistötilaisuudessa Oiva Toikka kertoili hauskasti työtoveristaan Kaj Franckista, joka oli hänen seinänaapurinsa Nuutajärvellä. Luovaa työtä tehneet miehet painoivat pitkää päivää kahdeksasta neljään ja leimasivat kellokortin, kuten muutkin työntekijät. Franck melkein asui Toikilla. Illat kuluivat televisiota katsellessa. Etenkin Peyton Place oli miesten suosikkisarja. Monet Nuutajärvellä luulivat Franckia Toikan poikien isoisäksi, koska Franck oli niin kiinni Toikkien arjessa.

Professorit Toikka ja Orvola, Franckin astioiden "päivittäjät", kertoivat, että Franck suunnitteli esineet itselleen ja hänen sarjatuotantonsa lähtökohtana oli käytännöllisyys. Hän piirsi astiansa perusmuodoilla: pallolla, neliöllä, kolmiolla ja suorakaiteella. Astioiden mittasuhteissa hän oli hyvin tarkka.
Muotojen ohella Kaj Franck oli tarkka myös kattausten värityksestä.

Päivi Jantunen, joka on varsinainen Nuutajärven lasitehtaan tietopankki, kertoi, että Kaj Franckin muotoilemat käyttöesineet olivat perintö, jonka hän antoi koko maailmalle, mutta uniikit taide-esineet hän antoi vain Nuutajärvelle.
"Jos sanotaan, että jokin on uniikki, sitä ei silloin ole kuin yksi kappale. Nuutajärvellä ajatellaan näin."
Kaj Franck oli uudistamassa suomalaisen keittiön talousastioita, jotka eivät 40-luvun lopulla lainkaan vastanneet muuta kehityksen kulkua. Franck mietti, mitä voisi tehdä kullalla kirjailulle astiastokomppanialle, jollainen löytyi joka kodista. Hän päätti rikkoa sen ja murtaa esteet kaluston ja vaatimattomien keittiöiden astioitten väliltä. Syntyi Kilta-astiasarja 1952, jota seurasi Kartio-juomalasi. 70-80 -lukujen taitteessa Franck uudisti Kilta-sarjan, jolloin nimi vaihtui Teemaksi.

Kartio-lasisarja tulee uudelleen entistä värikkäämpänä. Väripaletissa on kuusi väriä: kirkas, punainen, turkoosi, lila, harmaa, ja vuoden 2011 uutuusväri rionruskea. Kartio-maljakon pelkistetty muoto on osa Franckin olennaisinta luomisajattelua.

Iittalan Market Insight Analyst Minna Saari kertoi, että kiireen ja tavarapaljouden keskellä merkityksellisten esineiden rooli korostuu. Esimerkiksi päivittäin käytettyjän astioiden lukumäärä on melko pieni. Saari puhuu lempiastioista, jotka muistuttavat usein antajastaan tai vievät meidät ajassa taaksepäin tärkeisiin muistoihin.
Nostalgiaa! Ja puhtaita muotoja! Tervetuloa Kaj Franckin iki-ihanat teemat ja kartiot!

Tämä joukko tietää paljon suomalaisesta muotoilusta, kulutuskäyttäytymisestä ja rakkaimpien astioidemme synnystä.
Oikealla professori Heikki Orvola, joka vastasi uusien Franck-tuotteiden muodonannosta, hänen vieressään Franckin astioita tähän päivään päivittänyt professori Oiva Toikka, joka oli Franckin läheinen työkaveri ja seinänaapuri Nuutajärvellä, Toikan vieressä Nuutajärven tietopankki, tiedottaja Päivi Jantunen ja vasemmalla Iittalassa nykykäyttäytymistä tutkiva Minna Saari.
Tekstin lähteenä on käytetty Iittalan lehdistötiedotetta 20.10.2010 ja omia muistiinpanoja.

Kauniissa Kaunasissa Liettuassa

2010-10-20T11:52:00.000+03:00

Muutaman päivän visiitti naapurimaahan Liettuaan teki hyvää. Ensinnäkin mietin, olisiko Kaunasiin liikennettä lentokonelasteittain, ellei Ryanairilla olisi edullista ja suoraa yhteyttä Tampereen ja Kaunasin välillä? Tuskinpa. Kaunas on kirkkojen, kahviloiden ja kenkäkauppojen paratiisi. Lauantaisin vietetään häitä vanhan kaupungin Raatihuoneella. Häät toimivat liukuhihnaperiaatteella: yksi pari sisään ja toinen pari uunista ulos. Samppanjapulloja poksautellaan auki jo vihkipaikalla. Morsiusneitoja on useita, ja he ovat pukeutuneet samanlaisiin sinisiin leninkeihin.

Kaunasin kaupunkia.

Kesäinen sää siivitti tämän morsiusparin yhteistä taivalta.

Suku potretissa ja kohta poksahtavat samppanjapullot!

Limusiinit ovat yhtä pitkiä kuin Las Vegasissa ja morsiamet kauniita, hoikkia ja laitettuja kuin filmitähdet.

Sillalla sinetöidään rakkaudenvala. Kun riippulukko on asetettu sillan rautakaiteeseen ja lukko väännetty kiinni, avaimet heitetään jokeen ja sinne ne jäävät, forever.

Mustavalkoiset kuvat puhuvat enemmän

2010-10-14T15:55:00.005+03:00

Innostuin penkomaan laatikoita. Löysin paljon mustavalkoisia kuvia. Kun olin nuori, värifilmiä toki käytettiin, mutta mustavalkoisia kuvia otettiin tarkoituksella. Mustavalkoiset kuvat puhuvat enemmän. Kuvaan jää vain olennainen.

Löysin ylioppilaskuviani, joista osa oli mustavalkoisia. Olen tässä jo 28-vuotias, sillä kirjoitin iltalukiosta. Olen monessa asiassa sellainen "myöhäissyntyinen". Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan!
Juha Rahkonen, kuva

Silmät ja suu yhtä hymyä.

Nuoruuden dramatiikkaa. Tämä kuva otettiin hautausmaalla.
Jorma Puusa, kuva

Turistina kotikaupungissa

2010-10-11T20:53:00.000+03:00

Joskus olisi terveellistä olla turistina kotikaupungissaan ja mennä vaikka vain yhdeksi yöksi hotelliin. Minä valitsisin Kämpin (jos olisi varaa). Jokaista kirjaani olen käynyt juhlistamassa Kämpin baarissa kuoharin kera. Siitä on tullut ylellinen tapa. Kirjanjulkistamistilaisuudesta Kämpin kautta kotiin Katajanokalle. Kirjoja ei ilmesty niin usein, etteikö tuohon olisi varaa. Jos jäisi hotelliin, voisi käydä lähellä olevissa kaupoissa ikkunaostoksilla ja kyllästyä kerralla kauniisiin tavaroihin. Yö Marskin sviitissä ja aamiainen sänkyyn. Minussa asuu yhä se toinen, luksuselämään mieltynyt puoli. Se on perua vanhoilta ajoilta, jolloin tuhlasin rahaa, aikaa ja elämää. Tietäähän sen, miten siinä käy. Tulee järkiinsä ja ymmärtää, että oikea tai sanotaan nyt rehellisesti: toinen elämä on muualla. Vaikka metsässä. Siellä missä honkia humisee.

Sekatyyliä Tampereen-asunnolta

2010-09-27T16:37:00.000+03:00

Aurinko paistaa siniseltä taivaalta. Parvekkeella on kuuma. Päiväkahvi maistuu. Yhdistetty olo- ja työhuone kylpee valossa. Kuvat ylivalottuvat ja palavat puhki. Keltaiset ruusut maljakossa nuukahtavat.

Olen jotenkin tykästynyt peilin kautta otettuihin kuviin.

Portti paratiisiin eli parvekkeelleni.

Punainen tuoli ja tietokone odottavat minua töihin.

The Flavours. Ihanat housut varsinkin nuo keltaiset. Muutenkin tuon pojan tyyli on minun mieleeni.

Seka-seka-sekatyyliini sopivat ihan hyvin myös 70-luvun vinyyli-LP-levyt, joita pidetään huolimattomasti olohuoneen pöydällä ikään kuin levyjen sisältämä musiikki olisi parastakin mielimusaa. Oletteko kuulleetkaan esim. näistä Flavourseista? Mutta kansi on mahtava ja mustavalkoinen sisäkansi vielä hienompi; heppa tallissaan kissan kanssa. Olisiko kannen kuva Ascotin ajoista?

Tattipastaa tryffelillä maustettuna

2010-09-24T13:28:00.000+03:00

Olen aika kulinaristisella tuulella. Testasin ravintola Pregon Fabianinkadulla Helsingissä. Tilasin tattipastan, joka oli maustettu tryffelillä. Pasta oli al dente, niin kuin kuuluukin. Tatinpalasia oli aika monta, mutta ne olivat yllättävän vetisiä. En kyllä tästä huomauttanut, kun en tiedä, millaisia niiden olisi kuulunut olla. Itse olisin paistanut hieman kuivemmaksi.Tryffelin makua en tunnistanut. Söin aterian kuitenkin hyvällä ruokahalulla.
Kaunista oli, että sain heti tultuani pöytään runsaalla pintasuolalla vahvistettuja leipäsiivuja, jotka olivat rypistetyssä paperipussissa.
Jälkiruoaksi otin tiramisua, italialaisessa ravintolassa kun kerran oltiin. Sitä tuli aika iso pala ihanan kotitekoisen makuisen vadelmahillon kera. Tämä tiramisu ei ollut ylimakeaa tai ylipäätään makeaa. Pidin siitä.
Hinta ei ollut paha (21 e) pastasta, viinitilkasta, tiramisusta ja espressosta.

Leivät tuotiin jännittävässä paperipussissa.

Tattipastaa tryffelillä maustettuna.

Puoliksi syöty tiramisu vadelmahillon kera.

Espresso Italian tyyliin.

Kämpin peilisalissa maistamassa samppanjaa ja katsomassa joulukattauksia

2010-09-23T18:16:00.001+03:00

Nyt se sitten on virallisesti avattu: jouluaika. Lehdistö pääsi jo hieman ennakkoon katsomaan, millaisena Altia, Fiskars Home, Hotelli Kämp ja Iittala näkevät joulun. Kovin oli ylellistä: kristallia, kultaa, punaista keramiikkaa, poreilevaa samppanjaa sekä vahvoja punaisia viinejä, joista parhaiten jäi mieleeni Hécula, espanjalainen punaviini, jonka mausta voi löytää viikunaa ja puolukkaa.
Kuka voisi vastustaa aitoa samppanjaa? En minä ainakaan varsinkin kun sain sen nauttimiseen oikeaoppiset neuvot Altian facilitatorilta, Mikael Karttuselta. Hän sanoi, että kuohuviinin voi vaikka kerran kuukaudessa vaihtaa aitoon samppanjaan. Näin ei ainakaan pääse kyllästymään samppanjan makuun. No, ei se toden totta mitään arkijuomaa ole, eikä saakaan olla. Itse voisin kuvitella juovani samppanjaa vain silloin, kun juhla on luksus++ ja silloin, kun juomaan on varaa. Ja yhden kerran siinä välillä...

Arabian Runo-astiat on suunnitellut Heini Riitahuhta. Uusin kuvio on nimeltään Hallamarja. Koristeen aiheen Heini on löytänyt Arabian tehtaan ja työhuoneensa vieressä kasvavasta pihlajasta.

Muumihahmot koristavat mukeja ja nyt myös laseja. Kannattaa muistaa, että siinä missä lapset, myös aikuiset ovat melkoisia Muumi-faneja. Ainakin itse ilahtuisin, jos saisin joululahjaksi Muumi-juomalasit.

Taika-lautasessa on jouluun sopivia satumaisia kuvioita, lintuja ja eläimiä.

Olisiko joulu mitään ilman Birds by Toikka? Tässä Jouliana-linnut valmiina sesonkiin.

Kämpin Peilisalin suuri, lattiasta kattoon ulottuva peili.

Peilisalin katto on kullalla koristeltu.

Lasirivit valmiina kutsuvieraiden käyttöön.

Fasilitator Mikael Karttunen Altiasta tietää samppanjasta paljon enemmän kuin minä. Minä tiedän vain sen, että samppanja on ihanaa ja se on ainoa juoma, jota nainen voi nauttia rumentumatta.

Lousi Roederer Brut Premier on keskitäyteläinen, pirteähappoinen, raikkaan hedelmäinen ja aavistuksen sitruksinen. Arvostettu samppanja-asiantuntija Richard Juhlin ja minä arvioimme Brut Premierin loistavaksi. Hinta 44,90€

Mökillä on kotoisinta

2010-09-20T18:07:00.000+03:00

Käväisin mökillä. Aurinkoa, 15 astetta lämmintä ulkona, mutta sisällä mökissä kylmää. Ihastelin kesällä sisustamaani kammaria ja mietin, miten pienillä keinoin kotoisuutta luodaan. Aitasta kannoin vanhat matkalaukut yöpöydäksi. Seinälle naulasin vanhoja taulujani ja peilejä.

Harmaus tekee hyvää * Grey makes good

2010-09-14T19:10:00.000+03:00

Syksy yhdistetään harmauteen. En oikein ymmärrä, onhan luonto syksyllä hyvinkin värikäs. Harmaan näkeminen kyllä tekee hyvää silmille ja sielulle. Ikään kuin se rauhoittaisi hektisen kesämielen valtaamaa mieltä. Viipyilen tässä kuvassa pitkään. Harmaa lato jatkuu ja jatkuu. Yksinäinen tuoli ei kaipaa ketään istujaa.
Viime viikonloppuna poltimme kesän jäänteet pihakokossa taivaan tuuliin. Syyskokko on vahva merkki talven tulemisesta. Polttamalla risut annetaan tilaa lumelle. Melko varmaa on, että ensilumi sataa kuukauden sisällä.

Työelämässä syksy on jo alkanut. Meille sisustustoimittajalle satelee kutsuja yritysten syys- ja talvimallistojen esittely- ja lanseeraustilaisuuksiin. Yksi joulukutsukin on jo tullut! Ensi viikolla Fiskars Home, Altia ja Palace Kämp järjestävät Kämpin Peilisalissa joulukatselmuksen; esittelyssä ovat joulukattaukset ja -viinit. Myös joulupöydän uusin herkku paljastetaan. Jotain tekemistä sillä on Ravenswood Lodi Zinfandelin kanssa. Päättelen, että kyseessä on jouluviini. Kiireisimmät toimittajat ovat jo saaneet joulujututkin tehtyä. Kuvat on otettu jo viime talvena. Kesällä kuvasin itsekin jo ensi kesän juttuja. Oikeastaan tässä työssä ei koskaan voi elää juuri tätä hetkeä.

Raukea ilme

2010-09-10T15:28:00.000+03:00

Olkoon menneeksi, katson kameraan. Eikös minulla olekin ihanan rento ja raukea ilme?

Lumin ja minun sijaistoiminnot

2010-09-10T14:56:00.000+03:00

Ihminen keksii vaikka mitä välttääkseen tai siirtääkseen jonkin tärkeän työn aloittamista. Minun pitäisi tänään kirjoittaa yksi juttu, mutta olen tehnyt jo suursiivouksen, vaihtanut lakanat, pessyt pyykit ja muuttanut olohuoneen järjestystä. Avasin sentään tietokoneen, mutta siihen se jäikin. Ajattelin, että pitääpä ennen kirjoituspuuhiin ryhtymistä ottaa armaasta kissastani kuvia.
Hänen lempipaikkansa on parvekkeella, tietenkin ohjaajantuolissa. No, itse asiassa hän on johtaja ja elämänkumppanini on se ohjaaja tv:ssä.
Maanittelin ja maanittelin Lumia, kissaani, katsomaan kameraan. Ei, kertaakaan ei katsonut. Keksi vaikka mitä, että vältti katsekontaktin. Ulkona haukkuivat koirat, sitten piti ryhtyä pesemään jne.
Johtaja on tasan neljä kuukautta ja yksi päivä yli kuuden vuoden. Kissassani aika ei näy. Minussa kylläkin.
Kaunista, syksyistä viikonloppua kissa- ja eläinystäville ja kaikille muillekin, jotka käytte sivuillani.

Työhuoneestani avautuu aika kaunis näköala Tammerkoskelle ja Näsijärvelle.

Ulkona on lähes 20 astetta, mutta Finlaysonin Palatsin puiston puissa asuu jo syksy. Samoin minun sydämessäni.

Lumi, Ipekkedin Bulut, turkkilainen van, ei tahallaankaan katso kameraan. Muuten kyllä aina tuijottaa mammaa.

Lumia alkoi yhtäkkiä nukuttaa. Paljon hän on tänään jo ahkeroinutkin. Äsken leikittiin pehmohiiren kanssa. Se kasteltiin märäksi ja sen jälkeen Lumi heitteli hiirtä puoleen väliiin kattoa ja otti itse komeita voltteja.

Jassoo, koirat haukkuvat jossain. Pitääkin terästäytyä.

Houkuttele sinä mamma vain katsomaan kameraan. Minulla on ihan omat ajatukseni.

Pitäneekin pestä turkki. Ei tuo kyllä likainen ole, mutta perjantaina minulla on tapana käydä koko turkki läpi viikonloppua varten. Silloin yleensä tapaa muitakin kuin omia perheenjäseniä. Saan aina kehuja turkistani, joka on kuin silkkiä ja samettia.

United Buddy Bears Senaatintorilla

2010-09-09T16:08:00.001+03:00

Kannattaa käydä katsomassa, jos suinkin liikutte Helsingissä! United Buddy Bears on yhteensä 142:n kaksimetrisen karhun ketju Senaatintorilla. Huikea näky. Karhut tarkoittavat tietenkin hyvää. Kukin karhu edustaa Yhdistyneitten Kansakuntien tunnustamaa valtiota. Karhukiertue on ollut matkalla maailmalla jo vuosia. Karhujen avulla autetaan hätää kärsiviä maailmanlapsia.
Karhut viestivät myös suvaitsevaisuutta ja opettavat meitä ymmärtämään toisiamme, kunnioittamaan lähimmäistemme uskontoa, kulttuuria ja elämää.

Käväisin jo eilen illalla karhuja ihailemassa kävelyretkelläni ja tänään oman seurakuntani eli Tuomiokirkon viikkomessun jälkeen kävin kuvaamassa söpöläisiä. Ne ovat muuten hienoja taideteoksia.

Elokuu päättyy ja luonto on viljaa

2010-08-30T21:12:00.000+03:00

Näin se vain on. Elokuu, tuo sensuelli, outo kuukausi päättyy huomenna. Luonto on viljaa, sadonkorjuu edessä. Ensimmäiset tulet ja lyhdyt palavat pihalla, taivas on väliin purppuranpunainen, väliin harmaa. Minä olen vapaa puodinpidosta, vapaa tekemään sitä työtä, jota luullakseni parhaiten osaan: toimittamaan juttuja lehtiin.
Eilen pantiin putiikki kiinni ja jo tänään kirjoitin juttuja yhteen menoon kahdeksan tuntia. Syntyi kaksi isoa artikkelia, joista toinen jo piakkoin lehdessä.

Muutama kuva kertoo, missä mennään. Taivas mökin pihassa. Traktori pellolla. Tattishow a la Dalla Valle. Sisustajan elämyspuoti Ruukku & Runeberg. Minä puotini edustalla valmiina sanomaan hyvästit kesälle ja kaupanpidolle.

Vielä on kesää jäljellä ja upeita auringonlaskuja

2010-08-15T20:16:00.000+03:00

Tänään vietin kesän ensimmäisen rantapäivän. Olikin hieno päivä, sillä ilmasta oli pois tropiikin kosteus. Tuntui suomalaiselta perinnekesältä. Haukkajärvi on kuin Riviera hienonhienoine hiekkarantoineen. Kahlata voi loputtomiin järven syliin eikä äkkijyrkkää tule vastaan. Ei hyttysiä, ei paarmoja, muutama amppari vain eväiden kimpussa. Matkan varrella oli Lahja-myrskyn tekemiä tuhoja. Metsää oli kaatunut laajoilta alueilta.
Vesi oli lämmintä, tuuli sopivasti ja poutapilvet matkasivat taivaalla. Kesäretkilläni olen nähnyt myös huikaisevia auringonlaskuja ja ihmeellisen lehmän. Tässä kuvat niistä. Nyt kun ei ollut hirveä helle, jaksoin hieman puuhastella pihassa: rakensin heinäseipäistä inkakodan. Sisälle mahtuu yksi tuoli ja minä.

Sain synttärilahjaksi kauniin kissagobeliinityynynpäällisen (huh, mikä yhdyssana). Lahja oli kääritty ruusutapettiin. Kortti oli mitä perinteisin, kuvittaja, taidemaalari Martta Wendelinin maalaama.

Sydänkesän täyteyttä

2010-07-25T10:46:00.000+03:00

Ensimmäinen sadeaamu! Kuinka nopeasti sitä kaipaakaan uudestaan polttavaa aurinkoa, jolta suojaudun ison päivänvarjon avulla kahviaamiaisellani talon takana. Hyvääkin tuo sade teettää niin pihan kuivuneille kasveille kuin minullekin. Päivitän nimittäin blogia tässä lähes kuukauden paussin jälkeen. Syykin löytyy: se on kesäpuotini, joka on vienyt aikani. Tänään avaan puodin vasta kahdeltatoista, joten nyt on hetki teille aikaa. Kuvat olen ottanut Hämeenkyröstä mm. Frantsilan mailta ja omalta mökiltäni. Sisustin kammaria uusiksi ja käytin paljon turkoosia ja valkoista. Mutta miten harmoninen ja silmälle hyvää tekevä onkaan harmaa!

Ruukku & Runeberg flea market Ruovedellä

2010-06-30T18:51:00.000+03:00

Kaikkea kaunista. Sitä se on. Ruukku & Runeberg second hand flea market Ruovedellä. Kesäkauppa, jossa voi nauttia sisustajan käden jäljistä. Elämyksiä, silmälle iloa.

Stavanger on Norjan helmi

2010-06-30T00:24:00.001+03:00

Stavangerin ydinkeskustaa.

Kirjakahvila minun makuuni.

Ravintoloiden ja kauppojen sisääntulot ihastuttavat.

Stavangerin keskustan satama on tupaten täynnä purjealuksia.

Rantojen puutalorivistöt ovat niin norjalaisia, niin norjalaisia.

Pastellinväriset talot ja vanhat polkupyörät tuottavat turistille epätodellisen olotilan.Meri pilkistelee katujen välistä.Ei kaupunkia ilman tornia tai kirkontornia.

Stavanger on varmasti yksi maailman kauneimmista kaupungeista. Se on asukasluvultaan vain noin viidennes Helsingistä. Pienen intiimin tunnelman aistii joka solullaan, jokaisessa kaupungin sopukassa. Stavangerissa näkee upeita uusia omakotitaloja vanhojen rakennusten keskellä. Keskustan puutalorivistöt ovat kaunista katseltavaa. Ja mitä putiikkeja Stavangerissa onkaan! Tuotteet tuodaan kauniilla ilmalla ulos ja sisääntulot ovat hurmaavia. On tuoleja ja pöytiä, kukkaistutuksia ja koristuksia. Ravintolat kilpailevat erikoisuuksillaan. Boheemi kirjakahvila oli minun mieleeni.

Tässä norjalaista norjalaisemmassakin kahvilaravintolassa on valkoiseset pitsiverhot. Eikä taatusti ainoa paikka, mistä niitä löytyy...

Ensimmäinen katu merestä on Skagen.Rantakatu.Ehkä sittenkin musta.Orvokit tuoksuivat kauas.Uudessa omakotitalossa on lasitettu kuisti.Modernia asumista Stavangerin keskellä.

Kukkaistutukset ovat näyttäviä ja vieläkin näyttävämpiä.

Tavallinen omakotitalo, mutta näyttävä piha.Slettvollin sisustusmaailma hipoo täydellisyyttä.

Victoria & Daniel ja hääromantiikkaa - bröllop romantik, shampanja, underbara rosor

2010-06-20T12:00:00.001+03:00

Leivoin hääkakun, jonka lehtivihreä tulee omissa kiviraunioissa kasvavista mintuista. Jag bakade bröllopskakan!

Nyt se on sitten koettu ja nähty: Kuninkaalliset häät! Massiivinen, lähes kahdeksan tunnin suora TV-lähetys Tukholmasta vaati istumalihaksia, mutta antoi sylin täydeltä romanttista ja rakkaudentäyteistä tunnelmaa. Että sitä ihminen voi höyrähtää. Minä nimittäin leivoin oikein hääkakun Victorian ja Danielin häiden kunniaksi. Oli myös samppanjaa, syreeneitä ja Rooman-ruusuja.
Olen toiminut ihan kuin Victoria kirjoittaessani noin 30 rakkauskirjettä elämänkumppanilleni silloin, kun hän lähti ohjaamaan Posiolle Suuri Seikkailu -nimistä TV-ohjelmaa ja minä jäin kotiin. Jokaiselle päivälle kirjoitin yhden kirjeen ja kerroin tunteistani. Rakastan, rakastan Sinua! Kuukauden ero rakastetusta tuntuu ikuisuudelta. Kun sitten vihdoin tapaa toisen, on kohtaamisessa ihmeellistä taikaa - kuin ensi kertaa näkisi.

Lehmäparaati Roomassa * The Cowparade in Roma

2010-06-07T21:17:00.000+03:00

Niitä tuli yllättäen vastaan rautatieasemalla, sivukaduilla, ravintolan edessä - ihan missä vain. Siellä missä ihmiset liikkuivat oli myös lehmiä. Lehmäparaati, The Cowparade on lehmistä koottu nykytaiteen näyttely, joka on kiertänyt jo lukuisia suuria kaupunkia New Yorkia myöten.
Sattumaa vai ei, mutta pari vuotta sitten kun olin kesämatkalla Moskovassa, samat lehmät ilahduttivat siellä.
Pidän lehmistä. Niillä on suuret, kauniit silmät, ilmeikäs katse ja ne ovat erittäin uteliaita, työntävät turpansa kiinni iholle ja nuolaisevat karhealla kielellään.

Nämä lehmät ovat taidetta. Mitä tämä taide mahtaa kertoa? Jokainen saa itse sitä miettiä. Minun mielestäni taidelehmät ensin herättävät huomiomme, saavat meidät hyvälle tuulelle, miellyttävät silmäämme ja lopuksi vaativat meitä miettimään, miksi ne ovat olemassa ja miksi ne on tehty. Siinäpä yksi taiteen ydinkysymyksistä.

Seuraavalla kerralla aion esitellä Rooman ihanat ruusut. Next time I'll present beautifull roses in Roma.

Rooma odottaa, mutta ei kauan

2010-05-28T16:55:00.000+03:00

Kaikki tiet vievät Roomaan. Ainakin minun tieni maanantaina. Säätiedotus lupaa Roomaan matkani ajaksi aurinkoa ja plusasteita 22-24. Toissailtana iltalenkilläni bongasin Roma-nimisen laivan Pohjoissatamasta. Ei olisi voinut paremmin osua taas kohdalle.

Sinisiä hetkiä kotona

2010-05-27T18:28:00.001+03:00

Pienillä muutoksilla koti saadaan puettua kesään. Tummia värejä karsitaan ja tilalle otetan kesäistä heleyttä.

Nautintoja terassilla osin aasialaisessa hengessä

2010-05-22T20:29:00.003+03:00

Viritin vihdoin tammikuussa Vietnamista tuodun verantaverhon ulko-ovelle. Sen läpi verannalta näkee kaiken ulos, mutta sisälle ei näe ulkoa. Lentävät ötökät pysyvät nätisti ulkopuolella. Muoviset vaaleankellertävät ja ruskeat hyttysverhot ovat aika ikävän näköisiä.

Söin illallista verannalla. Jo monena päivänä menu on sama: kreikkalaista salaattia puoli kiloa. Muuta en syökään paitsi aamulla yhden ruisleipäpalan, jonka päällä on juustoa. Ns.uikkarikuntoon pitäisi päästä. Huolestuttavaa on, että uikkarikelit ovat jo nyt päällä.
Lumilla on kissanpäivät mökillä. Tuvassa on viileää helteelläkin ja siitä kissa nauttii, kuten kuvat todistavat. Sininen pussukka on aika kätsy idea: se on täynnä roskapusseja. Alhaalta vain vetää aina yhden kerrallaan.

Tässä se on: uusi kesäpuotini

2010-05-21T22:30:00.000+03:00

Tupaan viritin valkoiset verhot ja toin muutaman huonekalun myytäväksi.

Että tällaista. Itkeäkö vai nauraa?

Sain lakanoilla peitettyä pahimmat paikkailut.

Ennen kuva. Seinissä on paikkoja ja maalit hilseilevät joka paikasta.

Sisääntulo on vaatimaton, mutta eiköhän tästä saada parempi ruukuilla ja kukilla.

Talon on joskus ollut helmi. "Kunnostakaa minut", se vaatii.

Tänään kävin siivoamassa uutta kesäpuotiani. Siivous ei riittänyt. Seinät olivat niin huonossa kunnossa ja paikatut, että minun piti peittää ne valkoisilla lakanoilla. Olin kyllä ajatellut myydä ne lakanat, mutta olkoon.
Pölyä oli niin paljon, että aivastelin. Avasin ikkunat, jotka melkein lahosivat käsiin. Ristiveto teki hyvää talolle.

Tässä muutamia kuvia ennen ja jälkeen. Myytävää en vielä ole sinne vienyt, ihan jotain pientä, astioita ja kankaita.